Mä olin joutunut sovitteleen työaikojani ryhmän aikoihin sopiviksi ja se oli aika hankalaa. Viime keskiviikkona mulla oli iltavuoroon meno ryhmän jälkeen ja ne oli töissä tietoisia ett tulisin myöhemmin töihin. Mulla oli tieto ett ryhmä alkaa puol kahelta ja kokoonnutaan kakkos kerroksen aulassa. Mä olin sitt laskenu ett oisin kolmen jälkeen töissä takaisin ja menin hyvissä ajoin sovittuun aulaan odottaan. Kello meni eteenpäin ja aulaan tuli ihmisiä ja meni pois...kello tuli puol kaks...kahtakymmentävaille...ketään ei näkyny. Sitt mua alko hermostuttaan, paniikki tuli rytinällä!! En tienny mitä oisin tehny ja aloin epäileen ett olin väärässä kerroksessa tai jotenki muuten olin ryssiny kaiken! Ketään ei näkyny missään ett oisin voinu kysyä ja aloin miettiin ett pitäskö mun mennä takas töihin vai ootanko vielä ja myöhästyn lisää vai mitä helvettiä!! Aloin kiroomaan itteeni mielessäni, syytin itteeni kaikesta ja siitä ett miks mulle tapahtuu aina kaikkia ongelmia! Meinas tulla itku...mietin vaan ett heti ku innostuin jostain jutusta ja tunsin sen itelleni tärkiäksi niin se ei onnistukkaan ja ett kaikki asiat menee aina niin. Kunnes aulaan tuli tyttö sitt toinen...ja sitt vanhempi nainen ja viel yks tyttö. Ja kohta yheltä käytävältä tuli ryhmän vetäjät ja ryhmä pääs alkamaan. Eli mulla oli väärä alkamisaika...aaargh.
Ekalla kerralla jokainen esittäyty ja kerto pikkasen itestään. Mä sitt olin oma itteni ja suoraan kerroin olevani parisuhteessa tytön kans...ja taas se tapahtu. Ihan ku jokainen kuulija sais samaan aikaan jonku sähköshokin ja salaman nopiasti päät käänty muhun päin, FLASH!
Vetäjä anto jokaiselle pienen kiven jota voi käyttää maaduttamisharjotuksissa ja kulettaa vaikka aina mukana jos siltä tuntuu. Se kivi oli Sitriini ja siitä kivestä kerrotaan näin " Auringon pirteää voimaa. Erityisen hyvä perheriitojen ja kasvatuskiistojen rauhoittaja. Pitää kantajansa neutraalina. Vahvistaa hyväksikäytetyn itsetuntoa. Auttaa pääsemään yli vanhasta. Puhdistaa auraa, poistaa myrkkyjä ja auttaa ihon uusiutumisessa. Solar plexuksen hoitaja". se on uskomattoman kaunis kivi, ihan ku sen sisällä olis pieniä kultahippuja.
Sain huomata kuinka paljon samanlaisia "pakokeinoja" meillä oli ja ehkä voisin väittää ett ymmärrän omaa käyttäytymistä vähän paremmin. Ehkä mä oppisin ajan kans tykkäämään niistä seikoista itessäni jotka tekee musta "hankalan". Ehkä mä oppisin hyväksyyn ett on ok alottaa kylppärin siivous vaik kymmeneltä illalla jos se tekee mun voinni paremmaksi, tai ihan mitä vaan mikä vaan selkiyttää mun ajatuksia. Tuohon voi olla viel matkaa, mutt askel siihen suuntaan on otettu. Ryhmässä on mun lisäksi neljä muuta ja yksi kuulemma vielä mietti tuleeko ryhmään vai ei. Ihan mukava "tunnelma" siellä oli.
Yritin olla mukana ryhmässä ja ottaa osaa keskusteluihin, mutt väkisin tuijotin vastapäisellä seinällä olevaa kelloa ja mietin kuinka paljon olin töistä myöhässä ja kuinka nopeeta kello meni eteenpäin. Loppurentoutuksen aikanaki mietin "lopeta jo...no niin....laskeppa ny...hyvä, ny loppu..." ja kun aika viimein loppu, mä tartuin laukkuuni ja ponkasin ulos huoneesta!
Huomenna ei pitäis olla kiire minnekkään joten ehkä uskallan rentoutua ees hetken ja antaa itelleni aikaa. Ny on pakko kömpiä beijben kainaloon sohvalle, heittää peitto päälle ja nauttia :)
Kuulostaa niiin tutulta tuo sun reagointi odottaessa ryhmää... tuota tapahtuu mulle joka ikinen kerta, kun menen minne tahansa: psykiatrille, terapeutille, ryhmään, sovittuihin tapaamisiin.
VastaaPoistaLiittyyköhän tämäkin jotenkin traumatisoitumiseen? Tai liittyy varmasti: olemme puhuneet terapiassa paljon siitä kuinka kyseenalaistan kaiken, liiallisesti, en luota mihinkään, koska luottamus on viety jo lapsena.
Siksi en luota siihen, että vaikka tiedän täysin, että tiedän oikein, että tapaaminen on just näin, menen ihan valtavaan stressitilaan, jos se ei tapahdu silloin, kelaan kaikki, että olenko ymmärtänyt väärin, syyllistän itseäni jne, mikä vie ihan tuhottomasti turhaa energiaa minusta. Ja lopulta kyse on siitä, että joko sovitun tapaamisen toinen osapuoli on myöhässä tai jostain muusta ei minusta johtuvasta asiasta.
Samoin pystyn samastumaan tuohon loppurentoutuksen tunteeseen. Rentoutuminen on niin vaikeaa. Yritin käydä mielenhallinta-rentoutustunneilla, mutta en pystynyt keskittymään siellä yhtään. Meni ihan hukkaan nekin rahat.
Mulla on ihan sama näissä sovituissa jutuissa. Jos ei toista näykään, mietin, että oonko käsittäny ajan väärin tai paikan tai tai tai...
VastaaPoistaoon myös miettiny ett voiko asioiden liiallinen tarkkailu ja epäily olla sidoksissa traumatisoitumiseen. On ihan hullua kyseenalaistaa jopa sellaiset asiat mistä on mustaa valkoisella ja epäillä omaa älyään ja muistiaan. Yleensä se menee juuri niin ettei ite oo tajunnu jotain. :/ Lohuttavaa kuulla etten mä oo ( tässäkään asiassa) ainoa. :)
VastaaPoistaKyllä se asioiden liiallinen tarkkailu liittyy traumatisoitumiseen. Kontrollointi, kyseenalaistaminen, jopa niiden, jotka ovat mustana valkoisella. Osa selittyy varmasti dissosiaatiolla - ei voi olla varma, muistaako oikein jne.
VastaaPoistaOlemme tätä terapiassa käsitelleet, tätä minun suunnatonta liiallista tarvetta kyseenalaistaa kaikkea, jopa niitä asioita, jotka ovat paperille kirjoitettuna.
Mutta en oikein itsekään vielä tiedä tarpeeksi, mistä se johtuu. En siis osaa selittää sitä tarkemmin. Tiedän vain, että kyllä se johtuu. Se on meidänkaltaisten yksi oire muiden keskellä.
Tsemppiä meille. <3