Mielikuvitustako?

 

Kävin tänään lääkärin juttusilla koskien sitä ryhmäjuttua. Mun omahoitaja oli siinä kans, en kyllä toisaalta tiiä ett miks se siellä oli, sillä ei se sanonu yhtään mitään. En ollu myöskään nähny tuota lääkäriä ennen, se oli vasta tullut taloon. Mä en hirveesti ollu varautunu minkäänlaisiin kysymyksiin joten tuli aika puskista kun se nuori lääkärityttö alkoi erittäin yli-innokkaasti ja iloisesti kimeällä äänellä kyseleen erittäin suoraan mun oireista ja ongelmista. Hyvä ku ehtiin takamusta laittaa penkkiin ku se jo kyseli ett " eikö niin ett sulla on usein ongelmia seksin aikana, ett saatat purskahtaa itkuun kesken kaiken..?" Säikähin!! On ihan ok ettei asioita peittele tai kaunistele ja kiertele, mutt toi lääkäri hyppäs liian suoraan liian arkoihin asioihin, liian innokkaasti ja terävästi! Jäi aika paska maku... Ja tapaaminen oli ohi ennen ku ehtiin ees huomata, sain aluksi täytettäväksi nivaskan papereita jotka mun on vietävä ens terapiakäynnille. Papereissa käsitellään dissosiaatiohäiriötä ja oireistoa... :/ Ja vaikka mä alottaisin siinä ryhmässä niin kävisin samalla myös psykoterapiassa sen jonkun luona saamassa traumaterapiaa. Kuinkahan raskasta siitä tulis. Se ryhmä kokoontuu 30 kertaa ja siihen otetaan 8 henkilöä. Njaah...

Havahuin muisteleen mun lapsuutta ja nyt mietin ett oliko mun mielikuvitus sittenkään vaan mielikuvitusta..? Mä uskoin ihan oikiasti ett lähimetsä on satumetsä ja siellä asuu ihan oikiasti keijuja ja menninkäisiä ja jos oon kiltti niin ne näyttäytyy mulle jonain päivänä. Se oli mulle totta. Mä muistan usein kiivenneeni pihaa ympäröivälle aidalle ja hyppivän sieltä alas toivoen ett osaisin lentää. Mä uskoin ihan oikiasti ett kunhan vaan uskon itteeni ja en luovuta niin pian mä lennän. Kuvittelin myös, ett kun illalla laitan pään tyynyyn, niin pimeässä tyynyn tilalle tuleekin keijun syli, se silittää mun hiuksia ja mun on hyvä nukkua. Se oli mulla täyttä totta.

Mä oon vähän sekasin, mieli on jotenki outo.