Painajaisunta.

Oon sairaslomalla ollu tän viikon ja treenaaminen on jääny väliin. Se hermostuttaa mua!! En oo voinu purkaa tuntemuksia mihinkään...aaargh! Mutt uskoisin ett tauti alkais olla jo selätetty ja antibioottikuuri tehonnu sen verran ett huomenna voisin jo jatkaa kuntoilua, tarkotus olis vetää kunnon tehotreenit ennen häitä, joihin on enää kaks viikkoa! DAMN!

Viime yö meni pitkästä aikaa niiden painajaisten parissa jotka satuttaa eniten, eli beijb jätti mut. Niissä unissa kaikki on tosia, siis tapahtuneita asioita, ei mitään yliluonnollisia juttuja tai sekavia unia, vaan kaikki se on tapahtunu ja unessa ne liittyy tähän hetkeen. Viime yönäkin unessa itkin, ett miten se voi mut jättää kun just suunniteltiin seuraavaa lomareissua ( mitä siis juuri oltiin tehty ennen nukkumaanmenoa). Ja niissä unissa kaikki kääntää mulle selkänsä, yksi kerrallaan. Mä huudan ja kysyn, ett miten kaikki voi mut jättää sen jälkeen ku ovat vannoneet etteivät koskaan enää  mee pois ja pyysivät mua luottaan vielä kerran. Ja se on tunteista pahin. Uni päättyi siihen ku mä kävelin järveen, tuohon mikä on meidän vieressä. Mulla oli valkonen pitkä yöpaita ja paidan helma nousee veden pinnan mukana. Mä kävelen ja kävelen, hukuttauduin. Oli pelkkää kuminaa ja sameaa kohinaa.

Nukuin pitkään ja herättyäni menin olkkariin beijben kainaloon. Olin ihan hiljaa. Se vie kauan aikaa tuollasen unen jälkeen ett palaan täysin tähän hetkeen, joudun jankkaamaan mielelle ett nyt on nyt, ja aiempi oli unta. Alettiin kattoon leffaa, mutt en mä osannu oikeen keskittyä siihen. Maattiin lusikka-asennossa ja yhtäkkiä tajusin kuin uskomattoman ihanalta toisen lantio tuntu mun takamusta vasten...ja...me rakasteltiin, kauan. Tosi kauan. Se oli tyttöseksiä kauneimmillaan. Kumpa jokainen aamu vois lähtee käyntiin samalla tavoin. :)

Huomenna pitäis lähtee kauppoihin ettiin beijbelle ja pojalle häävaatteita ja mä tiiän ettei siitä tuu helppoa. Mutt enköhän mä oo kovemmistakin paikoista selvinny!