shh....

shh....

perjantai 26. syyskuuta 2014

Mä hengitän.

Nukuin taas aivan järjettömän pitkään ja aamulla oli ihan hölmö olo, mutt aamukahvien jälkeen aloin heräilemään päivään, josta tuli yllättäen hyvä päivä pitkiin aikoihin. Melkeen uskaltaisin sanoa olleeni hengissä, mä hengitän, mä tunnen :) ja mieli oli aikas hyvä. Oon sitt käyttäny päivän kokonaan hyväksi ja tehny kaikkee mukavaa ja vähemmän mukavaa. Oon myös ajatellu asioita.

Ennen maistraattiin menoa meillä oli hääkuvien otto ja kuvaaja lähetti ne meille jokunen päivä sitten. Niistä olis sitt tarkotus valkkailla suosikkeja ja ehkäpä teettää niistä itelle muistoja muutenki ku vaan tiedostona koneella. Kuvia on paljon, mutt...mä en pysty kattoon niitä. Yritin, mutt en pysty. Sanoin beijbelle ett mä en voi kattoo niitä kuvia ja kattoo itteeni, sitä onnellista ja ilosta nauravaa tyttöä joka ei vielä tiedä ett kohta sen unelmien päivä tulee meneen pieleen ja ihmiset jotka se päästi takas sen elämään, tulee pettämään sen luottamuksen jälleen kerran. Mä en voi kattoo itteeni sillä muistan kuin hyvältä musta tuntu sillon niitä kuvia otettaessa, se oli kuin uus alku kaikelle. Mä annoin itelleni luvan olla pelkäämättä ja nauttia...ja ny tunnen itteni naurettavan naiiviksi ja lapsellisen sinisilmäiseksi!

Se riittää taas häistä... Tänään sain myös idean ja aloin heti tuumasta toimeen. Kun me tykätään mökkeillä ja poika on innostunu laskettelusta niin mä sitt ajatelin ett joskos lähettäs beijben siskon perheen kans yhteiselle laskettelu-/mökkeilyreissulle. Vois olla ihana viettää aikaa isolla porukalla ja lapset sais olla ulkona ja kaikkee. :) Suuntana olis Himos, sillä se on kutakuinki puolessa välissä kaikkien matkoja. Nyt sitt katellaan eri mökkivaihtoehtoja. Mä oon alkanu toivoon, ett vaikka mulla ei ole hyviä välejä omaan äitiini ja siskoon, niin mä voisin saaha jotain kun antaisin beijben perheen tulla vielä lähemmäs ja olla itse osa sitä. Sitä mä toivoisin. Kumpa tää ei olis taas vaan jotain mun lapsellisia kuvitelmia.

Tänään on satanu vettä lähes koko päivän, mutt se ei estäny lähtemästä lenkille ja juosta kaikki paha olo pois. Mä juoksin ja juoksin ja sade kasteli mut ihan kokonaan! Se oli mahtavaa! Ja sitt saunaan. Nammm...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun luit ja kuljit hetken kanssani. Arvostan jos jaat myös sanan tai toisenkin <3