What should I do?

Nyt se alko, viikon loma. Varmaan ensimmäinen kerta ikinä etten mä oo ilonen. En pysty kun tiiän kuinka pahaksi mun vointi voi mennä. En sais ajatella liikaa vaan mennä hetki hetkeltä eteenpäin, mutt pelko on kuitenki läsnä jokaisessa minuutissa.

Noh, mitäs muuta. Mä on miettiny ja ihmetelly ett mikä mun elämässä on aktivoinu menneisyydestä niitä muistoja kun olin vankina (onko se oikia sana kuvaamaan? ). "Matka muistoihin" -postauksessa muistelin yhtä mielessäni pyörivää tapahtumaa niiltä ajoilta enkä mä osaa vielkään sanoa miks ne on nyt pinnalla. Vaikka se aika on rikkonu mua todella paljon ja haluaisin unohtaa kaiken, niin samalla mulla on mieletön tarve purkaa ne ulos jotta ne ei tukehuttais mua kokonaan. Samalla myös toivon ett öisin saisin olla vähän enemmän rauhassa noilta muistoilta. Harvemmin se kyllä onnistuu. Kumpa vielä ymmärtäisin ja löytäisin vastauksen sille mikä tässä nykyhetkessä laittaa just nuo asiat mun tietoisuuteen. Miks mun on mietittävä niitä nyt?

Taas tätä kirjottaessa ajatus pätkii, mua alkaa ahistaan ja tunnen olevani liian erillainen kuin kaikki muut. Joku osasistani sanoo ett mun pitäis olla hiljaa asioista, sillä kukaan ei tuu koskaan ymmärtään ja tuun olemaan hyljeksitty jos ihmiset saa tietää. Se sanoo ett on kaikille paras jos vaan sulkisin suuni ja eläisin kuin mitään ei olis tapahtunu. Mä käsken sen olla hiljaa sillä en kykene enkä jaksa rauhotella sitä.

Joskus mä oon salaa miettiny, ett miten voisin saaha ees jonkunlaista oikeutta jotta pääsisin "sinuiksi" asian kans. Se, ett ihmiseltä on viety koko vapaus ja samalla myyty ja käytetty, rikkoo ihmisen mitä nöyryyttävimmällä tavalla.  Pystynkö mä joskus vielä tulla toimeen noiden muistojen kanssa? Tai haluanko ees? Vai pitäiskö noudattaa osasen neuvoa ja vaieta...se olis helpointa.