shh....
sunnuntai 20. maaliskuuta 2016
Näin kävi.
Raskasta ja vaikeeta on ollu. Terapiassa murruin täysin ja itku on yhä koko ajan herkässä. Mä oon tajunnu ett kulunu vuosi on ollu ehkä elämäni yksinäisin. (mun vuosi alkaa keväästä ja loppuu kevääseen) Kuluneen vuoden viime keväästä mä oon menettäny eniten ihmisiä kuin koskaan aiemmin. Ja yks mun pahimmista muistoista lapsuudesta on just yksin jääminen ja hylätyksituleminen. Mä elän noita pelkoja yhä uudelleen, joka päivä. Samalla mun pitäis taistella eheytymisen puolesta ja kamppailla traumoja vastaan. Vuosi on ollu helvetillinen ja mun on todettava etten mä jaksa toista tällasta vuotta. Pahoittelen, mutt niin se on. Mä en uskalla enää uskoa enkä toivoa. Ne on menetetty.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Iso ja lämmin halaus. <3 Mää uskon, että jossain vaiheessa sullaki helpottaa! Itellä nää viime vuodet menny sillain. Väliin helpompia jaksoja ja sitte vaikeampia ja taas helpompia jne.
VastaaPoistaNiinhän sitä sanotaan ett ajan kans saattaa helpottaa, mutt musta tuntuu ettei mulla oo enää sitä aikaa. Tää mun oleminen...tää on tuskasta. Tuijotan eteeni ja annan kyynelten valua.
PoistaVoi huh olet täällä linjoilla! Olin jo huolissani kovin, kun mietin mikä meininki. Hyvä että saat sanottua noi asiat ja olet siellä terapiassa. Tiedän sen kans niin hyvin et usein niiden käyntien jälkeen on aivan sekaisin. Mä ainakin. Mut ei tässä voi ajatella kuin että suunta eteenpäin. Nyt tuntuu vaikealta ja lohduttomalta, mutta se voi tavallaan olla osa sitä "projektia" niiden demonien selättämiseen. Niille ei vaan voi minkään ja ne kulkee mukana. Älä anna niille periksi. Ne ei oo sen arvoisia. Sä olet tärkeä. Sä selviät. Joka päivä voi tuntua taistelulta just nyt, mut sit tulee taas parempi päivä. Halaus. Koitetaan jaksaa. ET ole yksin <3 -vähänkansrikki
VastaaPoistaKiitos <3 viime terapiakäynnillä kaikki meni jotenki niin salakavalasti siihen pisteeseen etten enää pysyny kasassa. En osannu yhtään oottaa sitä. Mä tiiän ett kevät on mulle yhtä helvettiä ja vastoinkäymiset kuuluu tähän juttuun, mutt mä en jaksa enää kiduttaa itteeni ja kestää menetyksiä, pelätä ja taistella henkeni puolesta.
Poista