Matka muistoihin.

Palataan vuosia taaksepäin...

Tyttö oli pojan asunnossa yksin, kaukana kotoa. Se oli omakotitalo pellon vieressä. Tyttö muisteli edellistä viikonloppua ja pirtun juontia. Oli tuntunut ku pirtu olis ollu kuin koko kehon puudutus maailmaa vastaan. Se pitää juua jäisenä jotta siitä polttelusta vois nauttia. Tyttö muisteli kuinka poika oli illan aikana saanu puhelun jonka loputtua poika sano: "mä käyn äkkiä maailmalla, ei mee kauaa. Pysy sisällä ja pois ikkunoista. Elä avaa ovea." Sitt tyttö jäi yksin ja sammutti kaikki valot. Tyttöä pelotti kun ei tienny mistä oli kyse ja eikä sitä, ett oliko joku mahollisesti tulossa ovelle. Tyttö katseli olohuoneen ikkunasta takapihalle ja pellolle, mietti voisiko peltoon piiloutua. Sitten tyttö ymmärsi kuinka sokkeloinen talo on ja kuinka monta ovea siinä on...hätä alkoi hiipiä mieleen kun ei tiennyt mistä niistä ovesta joku tulisi jos tulisi. Tyttö otti pullosta suullisen polttavaa jotta rauhottuisi ja meni sisäkautta autotalliin tupakalle. Tyttö laitto tekstarin kaverilleen lähipaikkakunnalle "Musta tuntuu ettei kaikki oo nyt hyvin. Missä päin oot?" Pian tuli vastaus "mähän oon sanonu ettei sun pitäis olla siellä. Jeppiksessä." Tyttö laitto puhelimen pois ja mietti mitä helvettiä tekis. Pitäiskö tehä kuten edellisellä kerralla kun poika oli "käyny maailmalla". Silloin poika oli käskeny tyttöä kattomaan mitä sängyn alla oli. Siellä oli ase.

Poika opetti nopeasti tyttöä käyttään sitä, mutt vaan jos muuta keinoa ei oo. Tyttö ei suostunu ottaan asetta käteensä, sanoi ettei koskaan aio ampua. Ehkä poika tiesi sen myös. Sillä pari tuntia myöhemmin oli tyttö saanu viestin "juokse pellolle ja pysy siellä. heti"

Mitä tapahtuisi tällä kerralla, pitäisikö kiellosta huolimatta lähtä pois talosta vai odottaa? Pitäiskö sittenkin soittaa poliisille...ja sanoa mitä?! Tyttöä alko pelottaa hetki hetkeltä enemmän pirtuhumalasta huolimatta. Sitt kuulu auton renkaiden ääni hiekkatietä vasten, se kahina ja pikkukivien rapina...tyttö muistaa ne yhä. Pelotti ja sydän jyskytti. Poika tuli takas hymy huulillaan ja kaappas tytön syliinsä. Asiasta ei puhuttu, tyttö ei uskaltanu kysyä.

Seuraavana päivänä tyttö ja poika heräs siihen kun kans poliisia seisoo makuuhuoneen ovella. "kröhöm...se oli ny semmonen juttu ett ******* lähtee meijän mukaan" Poika alko nauramaan ja puki vaatteita päälleen. Ei sanonu mitään. Taas tyttö jäi yksin. Miten poliisit oli tullu sisään?! Päässä jyskytti pirtun jälkitila, mutt kahvilla ja särkylääkkeillä siitä tuli siedettävää. Vähitellen tyttö alko tajuamaan ettei asiat näytä yhtään hyvältä. Sen olis pakko päästä kotiin. Oli lauantai. Päivä meni pidemmälle ja aika kulu... Tyttö soitti äidilleen ja pyys apua, mutt äiti oli humalassa. Sieltä ei kukaan voisi auttaa. Tyttö kiersi taloa ympäri ja mietti mitä helvettiä tehä. Ja sitt poika tuli takas. Se sano vaan "eipä nuo mitään voineet". Mitä se sitten ikinä tarkottikaan. Poika sano: "lähetään, tuu autoon." Poika oli hiljaa ja outo. Auto ajoi talon vieressä olevasta risteyksestä suoraan ja tyttö ihmetteli, ett miks sinne sillä se oli pieni "saari" eikä siellä ollu paljon mitään muuta kuin metsää, mökkejä ja lisää metsää. Pian poika pysäytti auton ja pyys anteeks. Sitt käski tyttöä nousemaan. Ulkona oli tyyppejä ja kaks autoa. Kaks poikaa otti tytön ja veivät toisen auton takapenkille. Ne nauro..."oot ny meijän". Sitt auto lähti liikkeelle. Tyttö itki ja riuhtoi. Toinen niistä aukas housunsa ja tytön pää painettiin sen jalkoväliä vasten. Tytön oli pakko aukasta suu. Hankala asento tuotti kipua ja muutenkin tuntu ett tyttö tukehtuu. Kaikki nauro. Joku kopeloi tyttöä kaikkialta ja kouri. Tytön päässä kohisi. Tyttö tiesi ettei pääsisi kotiin.