Lasersotaa ja kärpäsiä katossa.

Poika on kotiutunu reissusta ja tänään vietettiin koko päivä yhessä. Poika on usein pyytäny, ett käytäis laser-sotimassa joten suunnattiin sinne ja koska oli kunnolla aikaa, niin otettiin siihen kaupan päällisiksi sellanen pelibuffet jossa sai pelata mm. ilmakiekkoa, biljardia ja kaikenlaisia pelikoneita niin paljon ku sielu sietää. Ja sietihän sitä. En ollu koskaan pelannu biljardia joten tänään sitt poika opetti mua pelaan, huonolla menestyksellä. Mä en jumatsuikka osu siihen palloon, en sitten millään! Tai vaikka kuin huitasen kepillä niin pallo korkeintaan pikkusen vaan liikahtaa, varmaankin huitasusta johtuneesta ilmavirrasta! :D  Oli tosi mukava päivä ja tuntu ett pojallakin oli hauskaa, etenki ku ei tarvi nähä äitiään koko ajan surullisena sohvan kulmassa. Jos tulevaisuudessa vaan olis usiammin näitä hyviä päiviä niin sais tehtyä tällasia päiviä enemmänki. Huomenna olis viimenen lomapäivä ja se taitaa mennä ihan völläten, tai sitt jotain.

Nyt näin jälkikäteen kun on mieletön päivä takana niin mä en voi olla miettimättä ett kuinka paljon mun sairaudet rajottaa mun elämää ja vie/on vieny mun aikaa. Surullista. Tottahan se on etten mä joinain päivinä pysty yhtään mihinkään, en mihinkään muuhun ku olemaan paikoilla ja tuijottamaan "ei minnekkään". Joinain päivinä ei pysty yhtään mihinkään, joinain pystyy johonkin. Mutt harvoin tulee tällasia päiviä kuten tänään. Musta tuntuu niin pahalta ett menetän elämästäni paljon aikaa koska en pysty elämään sitä. Kyllä mä tiiän ett jonain päivänä asiat voi olla paremmin ja sitt mä voin tehä aina mitä vaan ja diiba daaba... Mutt mua siitä huolimatta v-tuttaa ja ehkä itkettääkin se kuinka paljon nää diagnoosit on vieny multa ja mun läheisiltä (niiltä lukemattomilta) tähän mennessä. Ja kuinka paljon ne oon muuttanu mua...jopa niin paljon etten mä aina ees tiiä kuka mä oon.

Joskus, ja nyt, mä mietin ett kuinka paljon mä ihan oikiasti tuotan harmia muille. Sehän on suoranaista paskapuhetta ettei tää muihin ihmisiin vaikuttais millään tavalla, joten ei ees oteta sitä vaihtoehtoa huomioon. Kumpa sais jotenki tietää täysin rehellisen mielipiteen niiltä ihmisiltä jotka mut tuntee, ett millasena ihmisenä ne mut näkee ja kokee, miten mä vaikutan muihin. Ja millasena ne kokee mun elämään kuulumisen. Sellanen juttu olis mahtava, ett pääsis kärpäsenä kattoon kuunteleen ihmisten puheita.

Hitsi, mä haluun olla kärpänen. :D