Jos olis valta tehdä toisin.

Jos mulla olis mahollisuus muuttaa menneisyyttäni niin missä kohissa tekisin toisin tai tekisin erillaisia valintoja? Oon miettiny, ett ehkä mun huonot valinnat on ollu selvitymis- ja pakokeino kaikesta mitä kodin seinien sisäpuolella on tapahtunu. Vaikka kuinka oon asiaa pähkäilly ja kattellu eri suunnista, niin musta tuntuu ett tekisin monessakin kohdassa aivan samoin. On se sitt tyhmyyttä tai mitä lie...mutt en mä usko ett olisin selvinny kaikesta jos en olis purkanu pahaa oloa ja tuskaa johonkin. Ja vaikka oon tienny ettei kaikki oo ollu laillista niin se ei oo mun mieltä painanu, päinvastoin. Tekemällä jotain ei-sallittua mä oon jotenki saanu rauhaa omalle mielelle ja kokenu kostavani kaikille. Samalla oon näyttäny kovan kuoren avulla ettei muhun satu, ettei mikään tunnu missään.

Muistu mieleen yks tapaus jolloin olin 16-17 vuotias. Mä sain puhelinsoiton senaikaselta poikakaverilta. Se kysy voiko muhun luottaa ja vastauksen saatuaan pyys mua tarjoon piilopaikan yhelle tärkeelle jutulle. Se kysy ett voinko mä huolehtia "Ekistä" muutaman päivän. Tottakai mä voisin. Illalla mä valmistauduin Ekin vastaanottamiseen ja ootin poikakaverin tulemista meille. Se tuli ja vähän ajan kuluttua mulle selvis, ett Eki oli ihmisen sääriluu. Se annettiin mulle kankaaseen käärittynä. Mulle selitettiin, ett Ekin oma huolehtija oli joutunu vähäks aikaa jonnekkin lukkojen taakse ja nyt Ekiä jouduttiin kierrättään niin kauan kunnes se vapautuis. Mä en hirveesti jaksanu kysellä asiasta sen enempää, ei mua kiinnostanu. Ehkä se tuntu jopa hyvältä kun vanhemmat "pahat pojat" pitivät mua sen verran vertaisenaan ett uskalsivat paljastaa asian mulle. Saatoin tuntea jopa pientä ylpeyttä itestäni.

Aika ääripäähän on pitäny ihmisen mennä jotta voi olla hitusen tyytyväinen itteensä. Toisaalta taas helvetin surullista. Samainen armas poikakaverini on viiltäny mun oikeaan käsivarteen viillon josta valuvan veren nuoli pois. Kerran oltiin kaveriporukalla rannalla nuotion äärellä ja oltiin vähän juotukkin. Yhtäkkiä tää kaverini muuttu aivan omistuiseksi ja vilkuili kaikkia kulmiensa alta. Pyysin sitä sivummalle jutteleen ja olin selkä sellasta puista varastorakennusta vasten. Yritettiin jutella mutt ei se oikeen sujunu. Lopulta:
     Se: Pelkäätkö sä mua?
     Mä: En.
     Se: Ehkä sun pitäis.
Ja sitt...BANG. Se löi nopeesti taskustaan puukon suoraan mun pään viereen seinään kii. Ja lähti pois.

Surullista etten mä osannu ajatellakkaan ansaitsevani jotain vähän parempaa.