Olipa kerran tyttö joka uskoi menninkäisiin ja halusi prinsessaksi. Maksuksi häneltä vietiin lapsuus. Hänet rikottiin, myytiin, revittiin ja liattiin. Elämänkumppaniksi sai traumaperäisen stressihäiriön, dissosiaatiohäiriön sekä masennuksen.Tarinalla ei ole vielä ollut onnellista loppua; hän on yhä rikki, mutta elossa.Nyt hän haluaa kertoa tarinansa siitä mitä tapahtui just sun selkäs takana. "Tästä mä kirjotan"-osion kautta pääset häntä vähän lähemmäs.
shh....
torstai 24. maaliskuuta 2016
Kyynelmeri.
Itkettää. Aina vaan itkettää. Ei näille kyynelille tuu ikinä loppua. Ehkä mä hukun niihin, omiin kyyneliini.
Mun pahalle ololle ei myöskään näy loppua. Helvetti vaikka kuin yritän niin tuska ei helpota vaan ottaa aina vaan tiukemmin kiinni. Mä en pääse irti!! Eikä kukaan usko kuin mua pelottaa ja väsyttää!
Mä haluan pois.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä uskoo..vaan ei osaa auttaa!
VastaaPoistaVoimaHalaus!
-kaima-
<3 <3 <3 <3 <3
VastaaPoistaKiitokset molemmille.
VastaaPoista