Kun raja ylittyy.

Huoh...kyyneliä, kyyneliä. Ja syviä huokauksia. Toivottomuutta. Kipua ja turhia unelmia. Sitä tää on. Just ku ehin jo hetken miettimään mulla menevän ihan kohtalaisesti niin jotain tapahtuu ja palaan välittömästi omaan haurauteeni. Sanat ei riitä kertomaan kuinka syvälle muhun sattuu kaikki paska mitä mun silmille viskotaan. Vittu mä oon aivan loppu tähän!! Mun olis pakko päästä pois, ees hetkeksi. Tai joskus kuulla vaikka ihan yksikin pieni hyvä asia. Vahvinkaan ihminen ei kestä kaikkea.