Mä oon sairas.

Mitä on masennus? Mitä on olla masentunut? Todetaan nyt aluksi ainakin se, ett masennus todellakin on sairaus josta paraneminen voi pahimmillaan kestää helvetin kauan. Eräässä artikkelissa luki näin: "Masennustilat ovat usein luonteeltaan myös aivojen toiminnanhäiriöitä. Masennustiloihin liittyvä pitkittynyt stressin ja sen aiheuttama lisämunuaisten kortisoli-hormonin erityksen nousun tiedetään vaikuttavan lamaannuttavasti muistin kannalta keskeisen aivojen osan (aivoturson) solumuodostukseen. Masennus on usein seuraus mieltä rikkovasta elämäntapahtumasta tai toistuvasta itsetunnon vähenemisestä". Eli toteamme jälleen, masennus on ihan oikea sairaus.Samaisessa artikkelissa todettiin myös, ett :

" Varsinaisissa masennustiloissa keskeinen oire on masentunut mieliala tai selvästi vähentynyt mielenkiinto tai mielihyvä. Masennustilassa ei kuitenkaan ole kyse pelkästä alentuneesta mielialasta tai mielenkiinnosta, sillä varsinaisen masennustilan diagnosointi edellyttää myös useita samanaikaisia muita oireita. Tällaisia masennustilalle ominaisia oireita ovat merkittävä painon lasku tai nousu, unettomuus tai lisääntynyt unen tarve, lähes päivittäinen väsymys tai voimattomuus, liikkeiden ja mielen hidastuminen tai kiihtyneisyys, arvottomuuden tai kohtuuttomat syyllisyyden tunteet, vaikeudet ajatella, keskittyä tai tehdä päätöksiä, kuolemaan liittyvät mielikuvat tai itsemurha-ajatukset. Masennusoireisiin liittyy usein eriasteista ahdistuneisuutta sekä alkoholin lisääntynyttä käyttöä. Masennusalttiille on usein ominaista tavallista voimakkaampi hylätyksi tai väheksytyksi tulemisen pelko. "   Ja jälleen voitasiin siis todeta masennuksen olevan sairaus joka todellakin vaikuttaa ihmisen päivittäiseen toimintaan ja ajatteluun. Masennus on jotain joka voimakkaimmillaan estää näkemästä elämässään valoa, estää tuntemasta ympärillään lämpöä, estää kuulemasta kauniita sanoja, estää näkemästä lohduttavia käsiä, estää olemasta, estää elämästä. Masennuksesta paraneminen ei käy sormia napsauttamalla, ei ei ei! Artikkelissa kirjotettiin myös, ett : "Masennustiloista kärsivän ja hänen läheistensä on tärkeätä ymmärtää depression moniulotteinen luonne. Etenkin vähänkin vakavat ja toistuvat masennustilat eivät ole tahdonalaisia tiloja, niistä ei voi toipua "ryhdistäytymällä". Vaikka masennustiloihin ja masennusalttiuteen voikin pidemmällä aikavälillä vaikuttaa erilaisin psykologisen keinoin, vakavasti masentuneelle annetut kehotukset "ryhdistäytyä" monasti vain pahentavat masennustiloista kärsivien syyllisyyden ja huonommuuden tunteita. Masennuksen itsehoidossa on tärkeää pyrkiä välttämään sosiaalinen eristäytyminen ja pitää kiinni erilaisista päivärutiineista, liikunnasta ja muista harrastuksista. Masennuksen luonnetta ymmärtävien läheisten ja ystävien tuki voi tällöin olla ensiarvoisen tärkeää. Säännöllisen liikunnan on osoitettu olevan lääkehoidon ja psykoterapioiden veroinen keino ainakin lievempien depressioiden hoidossa."

Yks mun diagnooseista on toistuva määrittämätön masennus, muut ovat traumaperäinen stressihäiriö sekä dissosiaatiohäiriö. Mulla on lääkitys ja käyn traumapsykoterapiassa. Muistan olleeni neljännellä luokalla kun mietin itsemurhaa ensimmäisen kerran, muistan tuon hetken erittäin kirkkaasti. Yläasteikäisenä oon maalannut huoneeni seinille maalauksia omalla verelläni. Kamppailuni mieltäni vastaan on siis kestänyt kauan. Ja mä kamppailen yhä. Tänä päivänä näyttää, ett sairauteni on viemässä voiton, mutt mä pyydän ihmisiä ymmärtään ett jos mä väsyn ja menen pois, niin en se on masennus joka mut tappoi, en mä ihan vaan vittuillakseni. Masennuksella todellakin on helvetin voimakas valta ihmisen mieleen, sitä ei voi täysin ymmärtää ellei itse ole vastaavaa kokenut. Sen mä voin rehellisesti sanoa, ett antaisin tän heti pois jos vain voisin. Mä taistelen, mutt askeleeni on erittäin pienet ja saattaa jopa näyttää etten mä edes yritä. Mutt kyllä mä yritän! Joka ikinen päivä minkä mä hengissä olen, on todella raskasta taistelua.