Maybe, maybe not.

Mitähän mä nyt osaisin kirjottaa. Yks päivä avasin jo blogin sivut ja sormet näppäimillä mietin mitä kertoisin, mutt ei irronnu mitään. Ei sitten yhtään mitään. Eikä tilanne oo paljoa muuttunu. Tänään oltiin lähikunnassa säbäpelissä ja huomen aamulla olis herätys hiivatin aikasin kun saman touhun parissa pitäis jatkaa Pohjoisessa. Sinne siis.

Projekti jota hieman avasin aiemmin on hitusen taas mennyt eteenpäin ja kovasti jo odotellaan jotta homma pääsisi kunnolla vauhtiin. Ainahan se niin on, ett alkusuunnitteluun ja "pilkun viilaaamiseen" menee paljon aikaa. Mutt eiköhän kaikki ala pian käynnistyyn, ainakin toivon niin. Huomaan niin selkeesti muutoksen omassa mielialassa kun itelläni on joku tärkeä juttu, joku mihin mulla on annettavaa. On mun myönnettävä ett viimeks tänä aamuna mä mietin ett kauan tätä hyvää mieltä kestää ja millon traumat saa mut taas pauloihinsa, mutt sain onneks sen ajatuksen ja pelon mielestä pois. En halua ajatella mitään huonoa...tai ehkä mä kiellän kaiken sellasen mun mielestä koska haluan todella tehä sen projektin.

Mutt yhä mä joudun toteamaan ett päivä kerrallaan mennään, mutt ehkä mä pystyn nauttimaan auringosta tänä keväänä. Tai ehkä en vielä aivan sitä, mutt kenties jotain muuta.