Ei pulla pelasta pahalta.

Tämän päivän syömiset... Yks peruna, sitt sellasta papu-riisihässäkkää ja tomaattista jauhelihakastiketta --> oksensin. Illalla 4 laskiaispullaa --> oksensin. Huomaan taas, ett kun mieli menee vähänkään huonompaan niin ruualla temppuilu lisääntyy ja ruokahalu katoaa. No niinh, siinäpä oli siitä aiheesta riittävästi.

Mä siis leipoin tänään laskiaispullia kun poika kyseli niitä yks päivä ja päivällä Beijb pyysi mua tekeen niitä. Ja tottakai mä tein.

Huomenna on taas terapia. Huomaan sen alkavan kiristään hermoja ja ahistaan. Yritin puhua siitä Beijbelle saunassa, mutt se loppu lyhyeen. Mä tiiän kyllä ett puhuminen ja asioiden läpi käyminen auttaa, ei se puhuminen siinä niinkään ongelma ookkaan. Mulla vaan on liian hyvässä muistissa miten viime terapiakäynnin jälkeen kävi ja kuinka paha mun oli olla. Se olo oli jotain niin kamalaa etten kestä sitä uudelleen.

Ja kun mä huomaan ett oireilu ja vointini vaikuttaa muihin ja hankaloittaa muitten olemista niin se vaan lisää mun itsevihaa ja itteni syyllistämistä. Sitt mun on vaikea olla rankaisematta itteäni ja ajattelemalla paranemista. Ei sellasta silloin ole. Silloin mun on pakko tuhota se joka aiheuttaa toisille pahaa mieltä. Joskus vihaan itteäni koska oon menny suuni avaamaan ja hankkiutunu mielenterveyspalveluiden piiriin. Usein tuntuu etten mä kestä sitä, mutt vielä usiammin musta tuntuu ettei sitä kestä muutkaan.

Se olis kaikista paraas ratkaisu ett mä pitäisin suuni kiinni kaikesta. Olisin hiljaa ja näkymätön. Ei se kyllä paljoa eroa nykyisestä...ei tämän enempää voi tuntea olevansa yksin.