Pelaan aikaa.

Nöyrä anteeksipyyntö vähäsestä kirjottamisesta viime aikoina. Voimat ja jaksaminen on ollu tosi vähissä ja oon vaan laahustanu päivästä toiseen, kirjaimellisesti. Tällä hetkellä vointi on (uskallanko sanoa) hitusen parempi, mutt yhä oon keskellä mustaa pahaa. En koe ett taistelisin elämäni eteen. Sitä en jaksa. Mä kai kulutan aikaa, oon "Time Outilla".


Lähes joka yö nään painajaisia ja kaikissa toistuu mun päätyminen osastolle hoitoon, paitsi yks uni teki poikkeuksen. Siinä unessa mä anelin eri hoitopaikkoja auttaan mua ja samalla virittelin hirttoköyttä paikoilleen. Jatkuvasti mulle tuli puheluita joissa valiteltiin ettei mulle oo tarjottavana apua. Viimesen puhelun jälkeen mä purskahin itkuun, pujotin pään köyden silmukasta ja astuin alas ikkunalaudalta. Viimenen muistikuva oli siitä kun hiukset valahti mun kasvojen eteen ja mun kehon valtas kuuma tunne. Eli...näissä samoissa tunnelmissa jatkan yhä enkä mä usko löytäväni valoa. Mä pelaan aikaa.


Pahoittelen jälleen lyhyttä postausta. Anteeksi.