Karkumatkoja ja teatteria.

Yhä täällä. On ollu tosi raskasta. Viime perjantai oli kamalin pitkiin aikoihin. Se oli viikon ainut vapaapäivä. Mä yritin rentouttaa itteeni ja rauhottaa mieltä, sillä tunsin jo aamulla herättyä ett mieli oli "tiukilla". Mutt yks asia johti toiseen...ja mulle tuli taas se tunne, ett on pakko siivota jotta koti ois selkee ja turvallinen. Lapsena aina oli sotkua kun pahoja tapahtu... Mutt kun kattelin ympärille kotonani näin pelkkää kaaosta...koirat vilisi jaloissa ja pyöri eessä...kissa mouruaa haluten ruokaa...pyykkikone alottaa viimesen linkoamisen ja se humisee...en enää pystyny näkemään kotia kaiken sen kaaoksen takaa. En saanu rauhoteltua itteäni...itkin ja käperryin sohvan kulmaan ihan pieneksi mytyksi, vettiin peiton korville ja olin piilossa. En tiiä kumpi oli voimakkaampi; pelko vai häpeä siitä millaseksi on tullu.

Sitten poika tuli koulusta kotiin ja otti välipalaa ennen treeneihin lähtöä, sitten myös beijb tuli kotiin. En muista mitä sitten tapahtu vai tapahtuko yhtään mitään, mutt mä muistan nousseeni seisomaan (en muista huonetta) ja kävelin eteiseen, menin peilin eteen ja puin ulkovaatteet päälle. Muistan miettineeni, ett pipo pittää olla jottei tuu kylmä. Beijb kysy multa jotain, varmaan halus tietää mihin oon menossa. En muista vastasinko. Sitt menin ulos. Kävelin vaan, hengitin raitista ilmaa. Menin turvalliseen paikkaan johon niin lukemattomat kerrat ennekin. Rakastin niitä paikkoja jo lapsena, rakastan yhä. Menin kirjastoon, samaan pöytään hyllyjen välissä ku aina ja samaan tuoliin. Tällä kertaa luin kirjaa masennuksesta ja kuolemanhalusta. Beijb laitto viestejä, mutt mun mielessä pyöri vaan etten mä voi mennä kotiin. Tajusin kyllä etten mä voi loputtomiin kirjastossakaan olla... Olin ku nurkkaan ajettu kettu metsästäjien kynsissä. Beijb laitto viestin etten mä anna sille muita vaihtoehtoja kun ett se laittaa muut osastolle. Mä jatkoin kirjan lukemista...kunnes virkailija tuli sanomaan ett "Anteeks, me sulettas, nyt pitäs lähtee". Mä hymyilin sille ja kirkkain äänin pahoittelin kovasti etten huomannu ajan kulua hyvän kirjan äärellä. Menin ulos ja jäin seisoon paikalleni...kyyneleet alko valuun. En tienny mihin mennä...

Joten jatkoin kävelemistä ympäriinsä. Alko paleleen ja vedin pipoa enemmän korville. Itkin ja kävelin. En kuitenkaan uskaltanu mennä kotiin, en halunnu mennä ennen kun beijb ja poika tulis takas treeneistä. Oli niin pirun kylmä...mutt mulla oli aikaa ajatella kaikkea. Toinen puoli sano ettei tää voi jatkua enää näin, mutt toinen puoli vastusti kovasti! Se sano ettei kenelläkään oo enää minkäänlaista oikeutta pyytää mua jäämään tai taistelemaan. Se sano, ett mulla on oikeus päättää omasta elämästä. Halusin laittaa beijbelle viestin ett tulee hakeen mut pois, mutt emmä voinu. Äitini asuu myös lähellä, kävelin sinne päin...ja kävelin talon ohi. Sinne meneminen ei käyny ees mielessä. Olin niin pirun hukassa! Tuntu ett olin niin syvällä suossa ettei sieltä vois enää nousta, etten sais muutettua asioita hyväksi. Salaa kuitenkin toivoin, ett joku tulis ja ajattelis mun puolesta, sanois mitä tehä ja minne mennä, käskis mun pitää suuni kiinni ja antaa toisten huolehtia.

Noiden kahen välillä mä nyt tasapainottelen. Horjun perkeleesti, yritän keskittyä vaan olemiseen. Yritän...jotain.

Eilen mä sain tehtyä yhen asian jota joskus miettiin. Varasin mulle ja pojalle liput teatteriin, mennään kattomaan The Addams Familya joka on saanu mielettömän hyvät arvostelut. Kirjastojen ja kirjojen lisäksi mä rakastan myös teatteria ja huomasin etten oo poikaa koskaan oikiaan teatteriin vieny, joten hiihtolomalla on sen aika. Varasin väliajalle meille kahelle pöydän jossa on valmis kattaus; molemmille valkosuklaa-vadelmaleivokset sekä mulle kahvi ja pojalle limukka. :) Ja näytöshän on viel illalla kuten kaikki hienot glamour-jutut aina! Sinne me sitten mennään ja elellään hetki herroiksi. Se päivä on vasta 6.3 mutt toivon sen tulevan pian. Nyt on ainakin jotain mitä oottaa ja toivon pojan tykkäävän illasta.

Asiaa olis vielä paljon, mutt väsy alkaa painaan enemmän. Kiitos ku luit ja kuljit hetken vierellä. <3 Hyvää yötä.