Voimat vähenee hetki hetkeltä. Tää päivä on menny hiljaa ollessa...ja tunnelma on taas kiristyny iltaa kohen. Oon pikkusen välillä yrittäny jotain, olla ees hitusen "elossa", mutt sekin on jo aika säälittävää yritystä. Mun mieli kai on jo luovuttanu, mutt joku pieni osanen musta yrittää vielä kuiskaten saaha äänensä kuuluviin. Se pieni reppana...yrittää viimeseen asti.
Huomenna on taas työpäivä ja samoten sunnuntaina. Sitten vaihtuu uudet työvuorolistat ja voi vittu niiden laatija ei oo oikeen ollu asian ytimessä! Mun ens viikko alkaa viiden päivän työputkella ja sen alkuunhan mä teen tän viikonlopun töitä. Ei näillä yhen päivän vapailla saatana tee mitään ja niiden sekaan tuommosia kuuden ja seittemän päivän työputkia! Ja mä ku en muutenkaan oo oikeen hyvissä voinneissa...niin ens viikko vetää heikoksi. Toki tuon putken jälkeen mulla alkaa loma...
Kuten Laika on sanonu, mä tarvin apua. Tai tarvisin, mutt jaksanko mä ottaa sitä vastaan. Se vaatis lisää taistelua, lisää väsymystä, lisää pahaa mieltä. Mä en jaksa sellasta. Mun aika alkaa olla lopussa.
Olipa kerran tyttö joka uskoi menninkäisiin ja halusi prinsessaksi. Maksuksi häneltä vietiin lapsuus. Hänet rikottiin, myytiin, revittiin ja liattiin. Elämänkumppaniksi sai traumaperäisen stressihäiriön, dissosiaatiohäiriön sekä masennuksen.Tarinalla ei ole vielä ollut onnellista loppua; hän on yhä rikki, mutta elossa.Nyt hän haluaa kertoa tarinansa siitä mitä tapahtui just sun selkäs takana. "Tästä mä kirjotan"-osion kautta pääset häntä vähän lähemmäs.
Voi Jaska! Miten ois sairasloma, pitkä sellainen? Saisit keskittää voimas avun vastaanottamiseen, terapiassa käyntiin, itses hoitamiseen.
VastaaPoistaHaluaisin niin kovasti. Mä en vaan jaksa alkaa soitteleen paikkoihin ja mennä kaikkialle jotta sairaslomapaperin saan käteen ja sitt pitää alkaa ilmotteleen töihin...tuntuu ett sekin on niin helkutin työlästä! Ja on aina tosi tympeetä selitellä vointiaan ja voimattomuuttaan. En enää jaksas...
PoistaPystyiskö sun terapeutti järjestään asiaa sun kanssa?
Poista