Pahoja unia, kamalia painajaisia...ne seuraa mua kaikkialle. Otin yöksi Oxaminin sekä nukahtamiseen puolikkaan Mirtazapiinin. Uskalsin siten nukahtaa mutt unet oli ahistavia. Aamulla heräsin mutt en jaksanu ajatellakkaan sängystä nousemista joten helvetin viisaana tyttönä peruutin myös terapian jonka vuoksi olin joutunu siirtämään kontrolliaikaa omahoitajan luona. Ai että mä oon hyvä!
Nukahin aamulla uudelleen, mutt nyt morkkis on kamala. Luuserifiilis ku ei kykene mihinkään. Mutt kai mä ajattelin ett jos saisin hetken lisää unta niin jaksan kahlata töissä iltavuoron läpi. Nyt tätä kirjottaessa huomasin jälleen tutun asian...mä en voinu käyttää viimesiä voimia siihen ett oisin taistellu itteni terapiaan ja saamaan apua vaan katon tärkeemmäksi mennä töihin! Sivuutan siis taas omat tarpeeni... Ehkä mä ajattelin jonku tarvittevan rahoja jotka mun töistä tulee. En tiiä.
Mitä helvettiä mä oon tekemässä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun luit ja kuljit hetken kanssani. Arvostan jos jaat myös sanan tai toisenkin <3