Mykkä.

                                   Rauha

                     Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
                     Mitä on tämä hiljaisuus? 

                     Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
                     tää suuri ja outo ja uus?

                     Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
                     ja metsässä puhuvat puut.
                     Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
                     ja toivot ja tou'ot muut.

                      Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
                      kaikk' on niin hellää ja hyvää.
                      Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
                      ja tuoksuvat rauhaa syvää.

                                     -Eino Leino-


Tämän aamun tunnelmiin halusin siteerata ehottomasti suosikkiruonoilijaani. En halua avata aihetta sen enempää, kenties sanoma jollekin aukeaa. Musta alkaa vaan yhä voimakkaammin tuntumaan ettei sanoja enää oo, ei niitä oikeita joilla saisin kerrottua miltä musta tuntuu. Mä vaan auon suutani, mutt mitään ei tuu sieltä ulos. Mä en saa sanottua mitään. Oon mykkä. Tunnoton. Kai mä oon jo niin syvällä siellä jossain ettei sanoja enää tarvita.

  

                      

 Mä...mä en vaan pysty unohtaan, antaan anteeksi ja jatkaan elämää. Multa vietiin pois kaikki. En jaksa kerätä niitä takas samalla seuraten kuinka muut voi rauhallisin mielin askeltaa elämää eteenpäin. Menköön vaan...mutt mä en seuraa perässä.