Eilen tajusin (tai epäilin tajunneeni) yhen asian. Tai siis mietin, ett voisko asia olla niin miten yhtäkkiä tajusin sen olevan. Ja nyt mua kai ensimmäisen kerran ikinä harmittaa ett terapeuttini on lomalla sillä haluaisin niin kovasti kysyä tästä asiasta. Eli, onko mahollista kokea jotkut tunteet täysin kehollisesti tai ett vartalo reagoi johonkin tunteeseen aina samalla tavalla ja ettei ihminen aina osaa ees sanoa mitä tunnetta tuntee? Tuo oli kyllä niin selkee selitys joten annan käytännön esimerkin:
Joulun aikaan kun mieli sai taas aihetta järkkyä, niin mä oon ollu huonovointinen ja oksentanu voileipää isommat ruoka-annokset ulos sillä musta tuntu etten mä vaan voi pitää ruokaa mun sisällä. Pahimpina hetkinä mä yritin pakottaa itteni syömään ees jotain ja tuntu ett yökin jo pelkästä ajatuksesta. Kun sain jouluna tietää yhen tyypin saaneen kuulla mun blogista ja lukeneen sitä mä menin ensin vähän ymmälleni. Sitt tunsin vihaa mutt kätkin sen sisälleni sillä en halunnu pilata kenenkään joulua. Sitt alko yökkiminen ja oksentaminen joka jatkui eilis iltaan saakka. Ruoka tekee mulle kuvottavan olon, etenkin ku mulla ruokahalu katoaa aina kun mieli on huonona.
Eilen muistin syömishäiriöaikani. Silloinkin mä tunsin vihaa, raivoa, vääryyttä, pelkoa, häpeää...kaikkea niitä jotka mut sai oksentamaan nytkin. Voiko siis olla etten mä osaa tuntea noita negatiivisia tunteita enkä osaa käsitellä niitä, joten koitan vaientaa ne sulkemalla ne sisääni joka taas kääntyy vihaksi ja häpeäksi itteäni vastaan?! Sama asia viiltelyn kans...kun en tuu toimeen sen tunteen joka silloin on, kans se kääntyy itteäni vastaan ja sitt mun on pakko viiltää koska musta tuntuu ett mun sisällä roihuaa ja joku repii mua hajalle. Voiko se siis oikiasti ollakkin niin etten mä vaan oo oppinu tuntemaan tunteita enkä tiiä miltä ne tuntuu koska niiden tunteminen saa mut tuhoamaan itteni? Jopa on miettimistä yhelle kertaa...
Nyt on pakko painua sänkyyn jos vaikka uni tulis jossain vaiheessa, sillä huomenna olis taas iltavuoro. En kyllä haluais taaskaan nukkua sillä näen pelkkiä painajaisia...niin ku tässä hereillä olemisessa ei olis tarpeeksi kärsimystä!
Mun mielestä asia voi olla noin. Tunteet tuntuu kehollisina reaktioina. Kun päässä ei oo tilaa niille, ni ne tulee jotain kautta kuitenki ulos.
VastaaPoistaOon miettiny omaa toimintaani ja huomasin tuntevani kuvotusta ja oksentamisen tarvetta aina kun oon vihainen tai muuta vastaavaa. Ja just siksi kun en oo koskaan oppinu tuntemaan niitä tunteita niin nyt aikuisenakaan en osaa niitä aina edes nimetä tai tuntea. Ihan outoa jotenki :D
Poista