Askel askeleelta lähemmäs.

Edelliseen postaukseen haluan lisätä, ett huonot muistot syntymäpäivistä ei liity lahjoihin joita en saanu, enkä siis itke niiden perään nyt "aikuisenakaan". Se ei siis oo se mun trauma. Mun pointti oli, ett mun on tosi vaikia ottaa lahjoja vastaan, en ymmärrä miks joku niitä mulle haluaa antaa enkä todellakaan kehtaa sellaisia itelleni pyytää tai olettaa saavani. Mä itken menetettyjen lapsuuden juhlien, syntymäpäivien ja ittensä tärkeäksi kokemisen perään. Tänään mä oon tajunnut, ett eilen vallassa oli joku tai jotkin lapsiosistani, just ne jotka kokivat tulleensa hylätyksi, unohdetuksi tai mitätöidyiksi. Myöhemmin eilen illalla mä romahdin totaalisesti. Piilouduin taas makuuhuoneeseen ja kävelin ees taas sängyn vierustaa. Itkin ja itkin...se tuli jostain todella syvältä enkä mä saanu sitä loppumaan. Mun mielessä joku kuiski "vielä tää yks joulu, koita pinnistellä. Vielä tää yks joulu, sitt pääset pois. Sun on pakko päästä pois...vielä yks joulu...pian kaikki on ohi. Hymyile vielä parin päivän verran, sitten kaikki on ohi...vielä vähän aikaa". Taukoamatta tuota. Ja samaan aikaan mietin "ei jumalauta, en halua tätä enää. Mun on pakko päästä pois, ei enää hetkeäkään. Mä en halua olla täällä enää". Itkin ja otin yölääkkeet sekä Oxaminin tarvittavista. hautauduin tutulle paikalleni sohvan kulmaan ja tuijotin johonkin. Beijbelle sain sanottua vain " ei tälle pahalle ololle oo ees sanoja". Ei sille ollutkaan. Se oli (ja on yhä) jotain sanoinkuvaamatonta tuskaa joka salpaa hengityksen, pusertaa sydämen rikki, repii mielen, hajottaa kokonaan. Mä en pysty uskomaan minkään terapian, lääkityksen tai minkään muunkaan pystyvän poistaa sitä.

Yön sain nukuttua lääkityksen avulla ja aamulla mieli oli rauhallisempi. Mä kyllä tiesin, ett mun on pakko jaksaa tää päivä ja vielä olevan paljon tekemistä ennen joulua. Join aamukahvit ja aloin sutimaan meikit naamaan. Mieltä piristi se, ett menisin nopsaa piipahtaan hakemassa mun tilaamat Party Liten kynttilähärpäkkeet Katarooman luota. Mä rakastuin kynttilän tuoksuun ja tämän päivän oon fiilistelly sen voimalla. Voisin huomenna, tai ylihuomenna, laittaa kuvia millaset jutut mä tein sellasista kynttiläaseteista. Sain Kataroomalta synttärilahjankin joka sai silmät kyyneliin ja lämmitti mieltä niin kovasti. <3 Tänään oon tehny vielä viimeset jouluostokset, käyny apteekista hakeen lääkkeitä lisää, imuroinu ja luutunnu, laittanu piparkakkutalon kasaan vihdoin ja viimein, valmistanu pähkinäisen marjajäädykkeen, tehny joululahjaksi sellaisia itsemaalattuja lasipurkkeja joihin laitoin mm. Goji-marjoja, yhteen Chia-siemeniä, yhteen lakritsateetä jne. ja tietenki paketoinu ne. kuljettanu paketit äidille josta ne menee myös kummitytölleni. Tekemistä on ollut vielä paljon enemmänkin, mutt se on ollu tarkotuskin. Se, etten mä ehi miettiä pahjoja asioita. Mun on pakko touhuja jotta pysyn hengissä. Nyt mä oon väsyny ja jalat huutaa hoosiannaa. Pitäs taas kaivaa lääkkeet esiin ja nappasta yötabletit naamaan.

Mua pelottaa huominen aivan helvetisti! Mua pelottaa ett romahan ja pilaan pojan joulun. Mua pelottaa ett sairas mieli astuu esiin ja vie mut mukanaan. Mä niin haluaisin huomisen olevan ihana päivä, kaikille. Huomiseen päivään mahtuu riisipuuroa, hautausmaata, jouluruokaa, joulusauna havujen keskellä, joululahjoja, rauhaa ja lepoa. Mä niin toivon etten mä pilaa kaikkea.

Erittäin rauhallista Joulua sulle. Kiitos kun oot jaksanu kulkea vierellä. Lähetän sulle paljon lämpöä ja kauniita ajatuksia. Pidä lähimmäisistäsi kiinni ja pidä huolta itsestäs. Oikein Hyvää Joulua ystäväni. <3