What would you say?

En tiiä miks taas vaivaudun kirjottamaan. Eihän mulla tunnu olevan mitään järkevää sanottavaa. Ei mulla oo mitään kerrottavaa muuta kuin aina vaan syvenevä kuolemanhalu ja loputon väsymys. Mä en jaksa enää. Tuohon lauseeseen sisältyy kaikki mitä tunnen tällä hetkellä. Mä en todellakaan jaksa. Erittäin pienetkin asiat saa mut aivan pois tolaltaan ja luhistun. Pojalla on huomenna vähän erikoisempi koulupäivä ja sinne saa viiä jotain pientä herkkua. Mä sitt kävin äsken kaupassa ja kotona huomasin ett unohin ostaa sieltä jotain pojalle...tuntu ett mun mieli repiää ja kyyneleet alko valuun. Koin jälleen epäonnistuneeni äitinäkin. Äsken sitt Beijb lähti kauppaan... Miks noinkin pieni asia saa mut aivan hajalle? Onko musta tullu niin heikko?

Beijb toi mulle suklaata...nyt itken.

Laitoin aiemmin illalla Oxamin-reseptin uusittavaksi. Musta tuntuu ett mä tuun tarviin niitä. Oonhan mä jonkun aikaa pärjänny ilman tuota tarvittavissa olevaa Oxaminia, mutt nyt alkaa tuntuun ett jatkossa voi olla toisin. Huomenna on yks vapaapäivä ja mulla ei oo hajuakaan mitä aioin tehä. Viisainta olis levätä ja niin kai mä teen. Mutt...mä mietin vaan ett entä jos huomennakin on paha päivä? Ei mun kyllä kannattais etukäteen alkaa panikoimaan tulevaa sillä sehän vaan pahentaa mieltä. Mutt mä pelkään itteeni. Mä pelkään niitä pahoja jotka asuu mun mielen sisällä.

Koko ajan taistelen kyyneleitä vastaan vaikka tiiän ettei niitä voi piätellä. Ne valuu valumistaan. Mä en enää oo vahva ja rohkea. Enkä mä jaksa enää näytellä kaiken olevan hyvin. Mutt siksipä mä en jaksa, enkä voi nähä ketään. Mulla ei oo voimia siihen. Häpeän itteäni. Olen sittenkin yhtä raukka paska mitä mulle jo lapsena hoettiin.

Olisko mun parempi jossain muualla? Voisiko poika olla onnellinen jossain muualla? Entä jos me yritettäis rakentaa uus, ja ihan oma elämä jossain muualla? Siellä ei olis kipeitä muistoja eikä satuttavia pelkoja. Olisko mulla voimia siihen?

Jokaisen lauseen jälkeen pidän pitkän tauon sillä yhäkään en tiiä mitä kirjottaisin. Haluaisin kirjottaa vaan yhden lauseen ja jättää kaiken siihen. Olisinko mä silloin pelkuri? Niin varmaan moni ajattelisi. Enää sillä ei vaan olis mitään väliä. Ehkä se olis rohkeinta mitä olisin koskaan tehny. Ehkä ei.

Huomenna mulla kuuluis olla terapia kuten joka tiistai, mutt terapeutti on lomalla. Aika hauskaa ett terapeutit ja kaikki on lomalla ja sairaina aina just silloin kun niitä eniten tarvis. Harmittaa. Kaikki harmittaa.

Ootko koskaan miettiny ett mitä haluaisit sanoa viimeisenä lauseenas ennen kuolemaasi? Mä mietin sitä aika usein. Tätini mies oli aikoinaan kirjottanu itsemurhaviestiinsä vain ett "työni oon tehny ja velkani maksanu". Taustoja viestin kylmyyteen en tiiä, mutt jotenkin tuo lause on aina kiehtonu mua. Itse kyllä haluaisin sanoa vain "HEIPPA". Mitäpä sitä siinä tilanteessa enää muuta sanomaan.