Mä olen elänyt ja kokenut.

Päivä on ollu aivan hirveä. Herättyäni ensimmäinen tunti oli ihan hyvä, mutt siitä se alamäki lähti.  Mä en ajattele enää juuri mitään muuta kuin sitä yhtä asiaa. Ajatus pyörii päässä lähes koko ajan.

Mä en halua jälleen kerran tehä postausta siitä kuinka paha olla mulla on. Ehkä mä voisin kertoa siitä kuinka hyvä elämä mulla on ollu, kaikesta huolimatta. Mä siis olen elänyt ja kokenut paljon. Mulla on paljon hyviä muistoja.

Lapsena mulla oli yks erittäin tärkeä lelu, Mikki Hiiri pehmolelu jonka joulupukki oli mulle tuonu. Mulla on siitä valokuvakin. Lapsena mä rakastin kiipelemistä ja juoksemista, yksi lempileikeistäni oli Poliisi ja roistot. Lapsena tykkäsin kattoa jääkiekkoa isän kanssa televisiosta ja syödä korvapuusteja. Pelkäsin pimeää, pellejä ja hiljaisuutta. Rakastin satuja, kirjoja ja kiiltokuvia. Oli erittäin jännää saada ensimmäinen kirjastokortti ja mennä lainaamaan kirjoja kirjastoautosta. Olin hyvä koulussa ja ensin musta piti tulla opettaja, sitten kampaaja ja lopulta lakimies. Halusin myös olla prinsessa, sellanen soturiprinsessa joka auttaa pienempiä. Olin iloinen ja utelias lapsi, myös mielettömän omapäinen. Vihasin mekkoja ja hiuspinnejä! Vihasin syödä banaanijugurttia tumman harmaasta savikupista lusikan raapiessa kupin laitoja! Lapsena tykkäsin katsoa kun isä laittoi lauantaisin saunan jälkeen iltapalaa johon kuului kiukaalla paistettua makkaraa lisukkeineen. En ymmärtänyt miksi suu pestiin juuri tiskiaineella kiroilun jälkeen sillä ei se tiskiaine nyt niin pahaa ollut...enemmin vaikka kalanmaksaöljy tai lihahyytelö olis toiminu paremmin. Ihanimpia kesämuistoja on retket Helsingin Korkeasaaren eläintarhaan ja eväsretket mummun ja papan kanssa meren rannalle. Nuorena olen mennyt, nähnyt, kokeillut, tehnyt, maistanut, pettynyt, satuttanut, kuunnellut, tuntenut. Olen kokenut paljon, ehkä liikaakin.

Niin, mä olen elänyt. Ei siis voi sanoa ett elämä loppuis liian lyhyeen jos se loppuisi vaikka tänään tai ylihuomenna. Voitaisiin sanoa sen loppuneen ehkä yllättävän pian, mutt ei liian pian. Tätä elämän tuskaista varjopuolta on ollu mulle ihan riittävästi , enkä mä usko pimeyden väistyvän vielä pitkiin aikoihin. Valitettavasti. Mä haluaisin lopettaa tän kaiken ja nukahtaa hyvien muistojeni kans. Sitä mä toivon.