Syksyllä tuulee.

Sattuu. Silmät on itkusta punaset ja turvoksissa. Meikeillä sain itteni edes hiukan elävän näköseksi, mutt toisaalta...miks vaivautua? Mun mieli on jo luovuttanu, oon henkisesti kuollu. En tiiä miks itken sillä kuolema on mulle pelastus. Se ei oo surun asia vaan se on jotain kaunista ja rauhallista. Ei silloin kukaan saa olla surullinen. Silloin mulla viimein on hyvä olla itteni kans. Mun ei tarvi enää pelätä, ei ikinä enää.

Jokainen päivä musta on murtunut pieni pala pois ja nyt mua on jälellä enää niin pieni osa ettei mua enää oo. Tarvitaan enää se viimeinen henkäys joka puhaltaa kaiken pois. Onneks syksyllä tuulee paljon... ;) Kumpa mä osaisin kertoa kuinka paljon mun sisällä on pahaa oloa ja tuskaa joka raastaa mua. Kumpa mä osaisin kertoa miten mua vois auttaa. Mutt ei sellasta ole. Ei kukaan voi poistaa mun pelkoja elämää kohtaan.

Mä oon miettiny hautajaisiani. Haluan kaiken olevan erittäin yksinkertaista, siis ERITTÄIN yksinkertaista. Kukaan ei saa tuoda isoja kukkalaitteita, ne ei sovi mulle. Mieluiten yksi neilikka. Neilikka on aina ollu mun lempikukka, ne on jotenkin niin "repaleisia" ja hauraita mutt niin kauniita. Muistaakseni joskus aiemmin kerroin ett polttohautaus tulee halvemmaksi kuin arkkuhauataus, joten laittakaa mut liekkeihin. Arkku voi olla halvin mahollinen sillä ei ole mitään järkeä maksaa paljoa sellasesta joka pian poltetaan. Hitsi jos osais niin naputtelisin ite jostain laudan pätkistä jonkunlaisen arkun tapaisen ja maalaisisin ( sen mä kyllä osaan) siitä tällasen : 

Tuo näyttää ihan sellaselta jossa sais hyvät unet. Turvallinen paikka. Mä en kyllä haluais pukeutua siihen kovaan ja kylmään valkoseen avopaitalakanaan johon mäkin olen useat ja useat vanhukset pukenut. Mulla tulee kylmä sellasessa asussa. Haluaisin lapaset käteen sillä mulla palelee aina käsiä, jopa kesäisin kaupan maitohyllyllä. Oon nuorena sammunu talvipakkasella lumihankeen josta johtuen kädet on pahasti paleltunu. Siks kai niissä ei monesti kaikkea kipuakaan tunnu. No niin, palataas aiheeseen. Kaulahuivin haluan myös sillä mulla on lähes aina joku huivi kaulassa, muuten on alaston olo. Muita toiveita ei oo kuin ett hiuksiin ei saa tehä jakausta keskelle!! Se olis pahin loukkaus ikinä!  Mä myös haluan hautajaisissa soitettavan itelleni tosi tärkeän biisin. Sanat kertoo enemmän mitä ikinä olisin ite osannu sanoa. Biisi on Chisun Yksinäisen keijun tarina. 

Tuntuu ihan oudolta istua täällä Maestron luona ja tehä postausta kuolemasta samaan aikaan kun se tekee beijbelle tatskaa. Välillä mä jaksan loihtia kasvoille jonkun hymyn kaltaisen, näytellä "normaalia" ja puhua jotain...sitt taas vaivun omaan sairaaseen maailmaani. Tai noh, kai mun vasemman käden ihon kunto kerto Maestrolle jotain musta silloin kun se naputteli mustetta mun käteen. Tai ehkä se ei ees ajatellu asiaa sen enempää, en tiiä. Mutt tässä mä istun hänen sohvalla ja kirjotan sulle mun mieltäni tyhjäksi. 

Mä haluan kiittää sua siitä ett oot kulkenu mun vierellä ja halunnu kuulla siitä mitä on tapahtunu sun selkäs takana. Mulla olis asiaa riittäny vielä lukemattomiin postauksiin mutt voi olla etten mä pääse paljastamaan kaikkea. En tarkota sitä ett tää olis viimenen postaus, ehei. Mä halusin vain kirjottaa toiveeni niiltä osin mitä nyt tuli mieleen ja jaksoin kirjottaa. Halusin myös kiittää sua jottei se vaan jäisi myöhemmin tekemättä. Mä haluan vielä pitää kii lupauksestani pojalle ja käyä yhessä syyslomalla uudessa seikkailupuisto Pakassa Kalajoella. Se on ens viikolla.

Vielä kaks työpäivää. Sitt mä oon lomalla. Sitt on aika levätä ;)