Kipu ei opeta.

Miks tää on niin vaikeeta ja voimia vaativaa? Oon taas aivan poikki ja väsyny niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Nyt olis onneks viikonloppu vapaata joten saan hetken hengähtää. Mutt emmä oikiasti halua sitäkään, en halua olla rauhassa enkä antaa itelleni aikaa enkä miettiä kaikkea enkä myöskään antaa pientäkään tilaisuutta pahojen ajatusten tulla mun mieleen!!! EN HALUA, EN!!! Kumpa voisin kytkeä itteni pois päältä siks aikaa ett ehin levätä ja latautua. Tai kumpa ei tarvis tuntea mitään...

Kerroin yhessä postauksessa leikkineeni jälleen puukon kanssa ja nyt se kyseinen haava on tulehtunut. Onneks mulla sattu olemaan jäljellä antibioottivoidetta jonka olin saanu yhellä lääkärikäynnillä kun tohtori oli nähny silloiset viiltohaavat. Tällä kertaa viilsin fiksusti reiteen ja jokaisella askeleella tuntuu mukavaa vihlontaa. Harmi vaan etten mä juurikaan säikähä pientä kipua, mutt kyllä mua haavan tulehtuminen harmittaa. Huono tuuri.

Noh, kipeä jalka ei estäny mua käymästä lenkillä eikä tuu estämään aamullakaan kun ajattelin mennä circuit-nyrkkeilyyn. Täytyy vaan yrittää pitää haava puhtaana ja niin ettei siihen hierrä mikään. Aika hölmöä ett mua ei kaduta tekoni yhtään. Siinä hetkessä toimisin uudelleen aivan samoin. En siis oppinu tästä mitään.

Hmm...nyt ei irtoa enempää tekstiä vaikka kuin yritän tässä miettiä mistä voisin kirjottaa. Pahoittelen. Pää vetelee ihan tyhjää ja silmät harittaa väsymyksestä. Kai mun täytyy luovuttaa, ottaa yölääkkeet ja painua sänkyyn. Toivottavasti huominen olis vähän antoisampi päivä postauksen aiheiden suhteen.