Joku toinen kerta.

Mä oon tajunnu tänään jotain. Se ei tunnu hyvältä.Itseasiassa se on helvetin musertavaa. Oon tajunnu, ett mä oon se ihminen joka otetaan käyttöön sitten kun ei oo mitään muuta. Mä oon se jolle löytyy aikaa "sitten toisena päivänä". Mä oon se joka tulee mieleen "sitten joskus myöhemmin". Tajusin, ett mä oon ihmisille olemassa "joku toinen kerta". Mä en jaksa sitä enää. Mä en jumalauta aio olla enää kenenkään varasuunnitelma ja anoa ihmisten huomioo vuoronumerolappu kädessä. Haluaisin niin kovasti kysyä joltain ihmisiltä, ett onko niillä hajuakaan miltä tuntuu kun sivuutetaan joka asiassa. Se sattuu syvälle ja palauttaa takaisin maan pinnalle mieli yhä nöyrempänä. Se osoittaa ettei merkitse yhtään mitään, ettei sulla yksinkertasesti oo mitään väliä.

Jos sulla on vieressä tai jossain joku ihminen joka on sulle tärkeä, kerro se hänelle. Näytä sun läheisille kuinka paljon heijän olemassaolo sulle merkitsee. Elä pidä ketään tai mitään itsestäänselvyytenä, sillä usko mua kun sanon ett jonain päivänä kaikki voi olla liian myöhästä. Jonain päivänä, kun oot ensin miettiny soittavasi "sitten joku toinen päivä", viimein tartut puhelimees ja hetken hiljaisuuden jälkeen sieltä vastataan monotonisella äänellä "numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä, olkaa hyvä ja tarkistakaa numero". Sitten kun "joskus vähän myöhemmin" haluat olla toisen lähellä tai viettää aikaa yhessä saatkin huomata eläväs elämää ilman tuota ihmistä. Huomaat hänen menneen pois vasta sitten kun hän on jo liian kaukana.