Lomalla koko mieleni kanssa.

Täällä ollaan, Tampereella. Viime yö meni järkyttävien unien parissa jaa aamulla olin silmät ristissä ku piti nousta. Matkalla pysähyttiin Hra Keskisen Tuurin kyläkaupassa josta mun oli tarkotus ostaa itelleni huomisiin anopin synttäreihin vaatetta. Se osottautu astetta hankalammaksi tehtäväksi sillä A: mä vihaan shoppailua itelle B: en tuntunu löytävän mitään muuta kuin Marimekkoa ja C: oon pihi itteäni koskevissa asioissa. Mutt jotain sieltä löyty ja selvittiin ulos.

Jotenki musta tuntuu, ett mun on parempi hengittää kun pääsin pois kotoa, kaiken keskeltä joka on muistoja täynnä. En mä edelleenkään hihku elämänhalua, mutt kai mä ajattelen olevani hetken "rauhassa" itsemurhalta koska en mä sitä voi täällä tehä. Ajatus pyörii mielessä jatkuvasti, mutt jollain tavalla on turvallisempi olla ku en voi tarttua puukkoon ja viillellä, enkä miettiä mihin ripustaisin köyden ja itteni sen jatkoksi enkä voi suunnitella lenkille lähtöä ja kävellä järveen. Kuulostaa ett aivan ku mä täällä ollessa oisin turvassa iteltäni. Nyt aloin miettiin, ett kuinka sitten ku sunnuntaina palataan tuttuun kaupunkiin, tuttuihin kuvioihin ja omaan sairaaseen elämään...

En uskalla ajatella asioita huomista pidemmälle ja ehkä mun ei pitäiskään. Parasta on mennä ihan pienin askelin... Nyt yölääkkeet suuhun ja valmistautuminen varmasti ihanaan yöhön.