Olipa kerran tyttö joka uskoi menninkäisiin ja halusi prinsessaksi. Maksuksi häneltä vietiin lapsuus. Hänet rikottiin, myytiin, revittiin ja liattiin. Elämänkumppaniksi sai traumaperäisen stressihäiriön, dissosiaatiohäiriön sekä masennuksen.Tarinalla ei ole vielä ollut onnellista loppua; hän on yhä rikki, mutta elossa.Nyt hän haluaa kertoa tarinansa siitä mitä tapahtui just sun selkäs takana. "Tästä mä kirjotan"-osion kautta pääset häntä vähän lähemmäs.
shh....
maanantai 11. huhtikuuta 2016
Nyt oon päätökseni tehny. Kuten oon terapiassa oppinu, niin kaikella on alku ja loppu.
Toivon sydämestäni, ettet riistäisi itseltäsi henkeä. Ajattele poikaasi, miten hän selviytyy ilman sinua? Jättäisit hänelle ikuisen trauman ja tuskan henkiseksi perinnöksi. Oletko harkinnut osastohoitoa? Kaikkea kannattaa kokeilla ennen sitä lopullista ratkaisua. Itsemurhan tehneen tyttärenä voin kertoa, ettei siitä teosta omaiset koskaan toivu. En halua syyllistää sinua, olen itsekin sairastanut vakavaa masennusta ja tiedän mitä se on. Pyydän, että yrittäisit vielä jaksaa elää. Jos et itsesi niin edes poikasi tähden <3
Kiitos kommentistas ja sanoistas <3 mä tiiän tuottavani pahaa mieltä kaikille ympärilläni oleville enemmän ollessani elossa. Vaikka mä kuinka haluaisin uskoa olevani ok äiti, niin siitä huolimatta näen itteni tuottavan pelkkää mielipahaa pojalle. Muistan kun poika syntyi, niin lupasin hänelle, ett musta tulee paras äiti ikinä. Nyt koen pettäneeni poikani, pahasti. Oon tainnu olla pari kertaa laittamassa itteäni osastolle ja kerran jopa soitin ja sovittiin tapaamisesta. Mutt voimat ei riittäny nousta bussiin...joten en koskaan osastolle päässyt. Ehkä mä oon nyt jo liian väsyny päättämään itteni parhaaksi mitään. Tää on niin lohdutonta. Mä oon todella pahoillani vanhemmastasi. Oli kuitenkin tärkeää kuulla itsemurhasta toisesta näkökulmasta.
Toivottavasti olet saanut apua jostain. Jos et vielä niin hae apua. Älä jää pliis yksin. Olet tärkeä itsellesi. Voimaa. -vähänkansrikki
VastaaPoistaEn oo apua hakenut. En usko enää mihinkään parempaan, sellasta ei mulle oo olemassa. Kiitos kuitenkin lohduttavista sanoista <3
PoistaToivon sydämestäni, ettet riistäisi itseltäsi henkeä. Ajattele poikaasi, miten hän selviytyy ilman sinua? Jättäisit hänelle ikuisen trauman ja tuskan henkiseksi perinnöksi. Oletko harkinnut osastohoitoa? Kaikkea kannattaa kokeilla ennen sitä lopullista ratkaisua. Itsemurhan tehneen tyttärenä voin kertoa, ettei siitä teosta omaiset koskaan toivu. En halua syyllistää sinua, olen itsekin sairastanut vakavaa masennusta ja tiedän mitä se on. Pyydän, että yrittäisit vielä jaksaa elää. Jos et itsesi niin edes poikasi tähden <3
VastaaPoistaKiitos kommentistas ja sanoistas <3 mä tiiän tuottavani pahaa mieltä kaikille ympärilläni oleville enemmän ollessani elossa. Vaikka mä kuinka haluaisin uskoa olevani ok äiti, niin siitä huolimatta näen itteni tuottavan pelkkää mielipahaa pojalle. Muistan kun poika syntyi, niin lupasin hänelle, ett musta tulee paras äiti ikinä. Nyt koen pettäneeni poikani, pahasti. Oon tainnu olla pari kertaa laittamassa itteäni osastolle ja kerran jopa soitin ja sovittiin tapaamisesta. Mutt voimat ei riittäny nousta bussiin...joten en koskaan osastolle päässyt. Ehkä mä oon nyt jo liian väsyny päättämään itteni parhaaksi mitään. Tää on niin lohdutonta. Mä oon todella pahoillani vanhemmastasi. Oli kuitenkin tärkeää kuulla itsemurhasta toisesta näkökulmasta.
Poista