Ei aamu ole tervetullut.

Harha-ajatukset piinaa mua ja ne voimistuu hetki hetkeltä. Sateen ropinaa kuunnellessa mä tajusin sen...kaikkea ei voi huuhdella pois. Vesi ei pese kaikkea puhtaaksi. Mun elämä tulee olemaan tätä harhapaskaa joka on mulle valitettavasti totisinta totta. Mä en kestä tätä. En helvetti vie kestä!! Mun sisällä kiehuu, pian mä räjähän. Sitt kaikki on ohi. Viimeinkin. Ehkä tuleva yö voisi olla se viimeinen, ehkä aamu ei enää sarastaisikaan. Sitä mä toivon, koko sydämestäni.