Muistojen tuntemuksia kehossa.

Eilen en saanu itestäni irti mitään, en siis myöskään päässy salille purkamaan ulos sisällä kiehuvaa paskaa. Ja sen vaikutuksen huomasin. Mun oli todella vaikia hallita tunteita ja olotilaani! Mutt en myöskään pystynyt kuvitteleen ulos menoa tai muutakaan puuhaa, pystyin vaan olemaan just siinä. Ja sekin meni huonosti. Tein sen...viilsin. Pitkän tauon jälkeen tartuin lempipuukkooni ja viilsin. Jumalauta se tuntu hyvälle. Se on niin outoa ett miten sen jälkeen hengittäminenkin tuntuu helpommalta. Terapeutti on sanonu mulle  aikoja sitten ett mun mieleen ja kehon sisään on jäänyt paljon tukahdutettuja tunteita jotka etsii ulospääsyä. Se sano, ett esim. kaikki kykenemättömyydet puolustaa itseä on jääny kesken/kokonaan tekemättä silloin aikanaan ja siks mä nyt reagoin kehollisesti niin voimakkaasti käydessäni menneisyyden asioita läpi. Mulla on siis tarve saattaa liike/puolustautuminen loppuun ja siks tunnen niin suurta mielihyvää kaikesta liikunnasta jossa saan rääkätä itteni loppuun, juosta ylämäkeen tai sitt nyrkkeily tai kunnon salitreeni jalkaprässeineen. Ei oo parempaa...paitsi viiltely.

Aamulla olo jatkui samoissa merkeissä. Yritin "pärjätä" mutt pian mä jo itkin sohvan kulmassa pahaa ooloani ja mielessäni rukoilin poispääsyä. Mun elämänhalu on todella minimissä, lähes aina kokonaan kadonnu. Mä mietin itsemurhaa päivittäin. Se olis vapautus tästä tuskasta.

Ai niin. Huomasin itestäni jälleen yhen mielenkiintoisen piirteen. Mä siis oon nyt sairaslomalla, olkapääni takia. Olkapäässä on joku jänne tulehtunu ja vähän revenny josta johtuen se hiertää olkaluuhun. Noh, mähän ostin itelleni kuukausikortin läheiselle kuntosalille vajaa kolme viikkoa sitten ja täten siis "tuhlasin" itteeni rahaa. Kipeästä olkapäästä huolimatta mä oon tänäänkin käyny salilla (eilen siis en) ja tehny salitreeniä (en kylläkään oo rasittanu olkapäätä) koska RAHAA EI SAA TUHLATA ja jos en syystä tai toisesta kävis salilla niin sittenhän mä olisin käyttäny itteeni rahaa aivan turhaan. Se ei siis oo vaihtoehto! Tää on ensimmäisiä kertoja ett voin itteni hyväksi tehä jotain joka maksaa ja siinä on mulle oppimista aivan tarpeeksi. Tuhlaamaan mä en ala. En halua olla itserakas minä minä minä. Oli mielenkiintoista huomata tuon piirteen olevan mussa yhä noin syvällä.

Mitähän mä vielä... Yölääkkeet pitäs heittää suuhun ja kai taas jossain välissä miettiä sänkyyn menoa. Oon nyt viime aikoina joutunu ottamaan yöksi tarvittavista Oxaminia normitabujen lisäksi. Ahistaa niin mahottomasti ajatella yötä, sitä hiljasuutta ja pimeyttä ja vähitellen sarastavaa uutta aamua...