Mulla on enää yks päämäärä. Sitä kohti mä menen askel askeleelta. Se vetää mua puoleensa ja kaikki väsyneet ja loukatut mieleni osaset työntää mua sinne. Musta ei oo vastustaan sitä. Musta tuntuu ett hukun kyyneliini ja paha olo tukehuttaa mut. Mä haukon henkeä ja yritän kurkottaa johonkin parempaan, johonkin turvalliseen, mutt mun ote lipeää joka kerralla. Lopulta oon liian väsyny enää edes kohottamaan kättäni ja mä uppoan syvälle mustaan ikuisuuteen.Eilen illalla kaikki taas mureni...ja lopulta mun oli pakko viiltää jotta ei olis huivia kaulani ympärille sitonu. Viilsin nilkkaan jotta voisin maksimoida viillon tuottaman olon. Nyt saan joka askeleella tuntea rangaistukseni. Mä oon paha, hirviö. Enkä mä muuksi muutu. Haluaisin villtää nytkin, viiltää niin syvältä ett se antas mut hetkeksi unohtamaan kaiken raastavan tuskan mun sisällä. Kyllä mä tiiän ettei se loputtomiin auta, mutt ei mulla muutakaan ole. Ei mulla oo muita keinoa selvitä. Ei mulla taija olla niitä keinoja ollenkaan.
Mua pelottaa niin kovasti.
Oon niin väsynyt.
<3
VastaaPoistat.kaima
Jos sää oisit hirviö, ni en ois sun kans missään tekemisissä! Mää oon kasvanu hirviöitten keskellä, ni tiiän millasia ne on. Sää et oo semmonen! <3
VastaaPoistaVoi sua <3 usko pois, mä en läheskään aina oo sellanen jollasena oot mut tottunu näkemään. Vaikka kyllä mä uskon sun tietävän mistä "hirviömäinen" käytökseni johtuu.
Poista