Vanha tuttu on palaamassa.

Oon pitäny pari päivää taukoa kirjottamisesta vaikka aihetta postauksiin olis kyllä ollu. Joku päivä takaperin mä päätin, ett mun ja Beijben on pakko yrittää jutella siitä "blogin paljastamisesta" jotta mun mieli vois vähän parantua tai ainakin ahistus lieventyä. Väsyin olemaan helvetin pahalla päällä, loukkaantunu ja vihanen, joten ajattelin keskustelun olevan paikallaan. Ehkä hitusen jopa toivoin, ett Beijb sais mut jotenkin uskomaan ettei se sen kaveri oo "niin paha" tyyppi ett se juoruais kaiken eteenpäin tai ettei mun tarvis tuntea niin järkyttävän suurta pelkoa. Keskustelu ei kuitenkaan menny ihan niin hyvin...vaan juttelu päätty riitaan ja siihen ett mä istun sängyllä puukko kädessä ja tein kolme viiltoa lisää entisten seuraan, oli pakko. Käden sijasta oon tuon parin vuoden tauon jälkeen siirtyny taiteilemaan reiteen mikä on kyllä hyvä juttu, sillä reidessä iho on paksumpaa joten saadakseen verta valumaan on viillettävä syvempään, mikä taas tarkottaa enemmän tuota pelastavaa kipua. Tässä tapauksessa kipu on mun pelastus.

En muista "keskustelusta" paljoakaan, mutt muistan etenkin lauseen "no mistä sä voit tietää ketkä kaikki muut sitä blogia lukee jotka vieläpä tietää sut". Siinä vaiheessa mä räjähin, tunsin olevani aivan vapaata riistaa! Huusin tietäväni kenelle harvalle oon blogista kertonu ja paljastaneeni "Jaskasta" vain sen verran mikä on hyvältä tuntunu ja ett ne on mun omia valintoja! Se, ett mä midän blogia ei tarkota ett muilla on oikeutta kertoa blogista sellasille ihmisille jotka mut tietää/tuntee. Jos tämä tyyppi sais itelleen tästä mun blogista jotain esim. vertaistukea tai ihan mitä vaan niin sitt asia olis aivan eri. Mutt se, ett joku lukee mun blogia ihan vaan ajan vietteenä jotta ymmärtäis Beijbeä vähän paremmin kun se haluaa jollekkin purkautua niin ei tunnu musta hyvältä. Mun henkilökohtaiset asiat ei oo muiden viihdykettä! Toinen puoli musta haluais uskoa Beijbeä siinä ettei se tarkottanu mitään pahaa eikä etenkään halunnu mua loukata...mutt sairas puoli...Charlie käskee mua pysymään kaukana kaikista ja olla uskomatta Beijben selityksiä. Charlie on mun vierellä nykyään lähes jatkuvasti ja käskee mua tekeen asioita...yleensä viiltämään, tai häipymään lopullisesti ja samalla näyttäen kaikille mitä ne on mulle tehny.

Viime aikoina mun luo on palannut myös yks vanha tuttu...oksentaminen. Oksennan päivittäin kaiken lämpimän ruoan minkä kotona syön. Töissä ollessa mä syön terveellisesti jotta jaksan ja siellä ongelmia ei ilmene, mutt kotona... Mun mieli hokee koko ajan kuinka suuri ja vastenmielinen mä oon...ja kuinka kaikki näkee mun naiselliset muodot...mun perseen...rinnat...hyi saatana! Mulla on ollu syömishäiriö n. 10 vuotta sitten...ja näköjään koskaan siltä ei voi olla täysin turvassa. Mä koin ja koen huonona kaikki epäterveellinen tietty, mutt etenkin lämpimät ruoat tuntuu musta "vaarallisilta" ja ne täytyy oksentaa, etenkin jos söi enemmän mitä oli tarkotus. Tänäänkin tein soijasuikaleista, kasviksista, herkkusienistä ja täysjyväspagetista wokkia ja vaikka ruoassa ei ollu käytetty yhtään rasvaa, jauhoja tai muuta höttöä niin mun mieli käsitteli sen ruoan pahana. Beijben ja pojan lähdettyä treeneihin mä menin vessaan ja oksensin. Tarkolla oli myös punajuuriviipaleita joten söin niitä aivan ensimmäisenä jotta oksentaessani näkisin milloin vatsalaukku on tyhjä kun ruoka muuttuu violetin punaiseksi. Ja kun juo paljon vettä/maitoa niin oksennus tulee kurkusta aivan kuin itsestään. Mä haluaisin ahtaa sisääni kaikkea terveellistä, mutt jostain syystä koen huonona ruokana myös terveellisen ja monipuolisen ruoan. :/ Mä en haluais taas vajota siihen syömishäiriön suohon, mutt ei tää mun touhu hyvältä näytä.

 Mä huomaan, ett taas mä oon kääntäny kaiken vihan itteeni ja rankaisen itteäni muiden aiheuttamasta mielipahasta...