Ristiriitoja ja myönteisiä päätöksiä.

Ei muutosta mihinkään suuntaan. Aamulla heräsin ilman suurempia ahistuksia, johtu kai paljon siitä ett Oxaminin ja normilääkkeiden avulla oon nukkunu yön. Unet on kyllä ollu niitä tavallisia, mutt en oo ollu kuitenkaan jatkuvasti hereillä. Ihan hyvä aamu siis. Mutt mitä pidemmälle aamu eteni ja muuttu päiväksi, sitä huonommalla mielellä mä olin. Olin vihanen kaikille, kaikesta. Sitä samaa tunnen nyt kun päivä alkaa olemaan lopuillaan. Musta tuntuu, ett mä vaan suoritan tätä elämää minuutti minuutilta ja pakonomaisesti jatkan kärsimystä. Tätä oloa ja mielentilaa on hankala selittää. Musta tuntuu aivan ku muut sais syyä jäätelöä ja mulle annettais näkkäri...tai muut pääsee matkalle ulkomaille ja mä pääsen lähiostarille. Mä koen mieletöntä vääryyttä ja epäoikeudenmukasuutta aivan kaikesta! Perkele sentään!

Syömiset on tämän päivän osalta menny ihan kohtalaisesti. Tein töihin evääksi sellasta proteiinipitoista täysjyvämarjasmootieta ja soijahiutalewokkia. Kun tulin iltavuorosta kotiin ja söin iltapalaksi samaa wokkia...ja menin suihkuun. Vesisuihkun kohistessa mä kumarruin pöntön päälle ja oksensin. Oli pakko sillä iltapalan olis pitäny olla jotain kevyempää. Mutt samalla mä vihaan itteäni sillä en mä sais oksentaa. Mun pitäs helvetti vie tietää mihin tuo oikein johtaa, mutt kaikesta huolimatta mä en voi/jaksa vastustaa sitä. On helpompi antaa mielelle periksi ja oksentaa "paha" pois. Aika ristiriitasta...siis se, ett syytän itteäni liiasta syömisestä ja rumuudesta ja pidän itteäni ahneena sikana joka on ällöttävyyden huippua...ja sitten mä oksennan, jonka jälkeen syytän itteäni siitäkin! Tunnen itteni heikoksi luuseriksi koska en pystyny syömään "hyviä ruokia" enkä pitämään ruokaa sisällä. Aaargh, hermo menee itteni kans!!

Noh, on tässä päivässä jotain hyvääkin. Posti toi Kelan päätöksen kuntoutuspsykoterapiasta joka oli myönteinen. (Ohhoh, ihme ja kumma) Terapia siis jatkuu ja entisen 37 €:n sijasta mä tuun saamaan tukea 57€:n verran per käynti. Helpottava tieto...sillä oon moittinu itteäni siitäkin ku muhun menee kuukaudessa niin paljon rahaa ja miks en vois "parantua" nopeammin jotta ei jouduttas ihan perikatoon mun vuoksi.