Olipa kerran tyttö joka uskoi menninkäisiin ja halusi prinsessaksi. Maksuksi häneltä vietiin lapsuus. Hänet rikottiin, myytiin, revittiin ja liattiin. Elämänkumppaniksi sai traumaperäisen stressihäiriön, dissosiaatiohäiriön sekä masennuksen.Tarinalla ei ole vielä ollut onnellista loppua; hän on yhä rikki, mutta elossa.Nyt hän haluaa kertoa tarinansa siitä mitä tapahtui just sun selkäs takana. "Tästä mä kirjotan"-osion kautta pääset häntä vähän lähemmäs.
shh....
lauantai 16. tammikuuta 2016
Anna olla, päästä irti, luovuta.
Voi saatana...Voi helvetin helvetti sua. Sä oot sairaampi mitä osasit ajatellakkaan. Oot paha jokaista soluas myöten. Ei sun pitäs saaha olla elossa! Kai sä ymmärrät kuinka paljon tuskaa sun olemassaolo tuottaa kaikille?! Jumalauta näethän sä sen; ihminen toisensa jälkeen poistuu sun elämästä! Ei kukaan halua sun selviytyvän! Tee itelles palvelus ja tapa ittes! Vejä ittes hirteen, roiku ja keinu siinä kuin ruma räsynukke! Oo itelles sen verran armollinen ja päätä päiväs, onhan tää yhtä kärsimystä sullekkin! Sä oot tehny kaikkes ja näit ettei se riittäny. Sä oot paha ja sellasena sä pysyt. Kuole pois, se olis kaikkien kannalta paras ratkaisu. Anna mennä, luovuta. Sä tiiäät itekkin ettet sä selviä. Sä kuolet pian. Niin se vaan menee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
<3 <3 <3
VastaaPoista