Paljon olis taas asiaa mielen päällä, mutt en jotenki saa niitä nyt näpyteltyä tänne. Oon jotenkin lukossa. Tai sitten vaan haluan kadota, olla olematta.
Olipa kerran tyttö joka uskoi menninkäisiin ja halusi prinsessaksi. Maksuksi häneltä vietiin lapsuus. Hänet rikottiin, myytiin, revittiin ja liattiin. Elämänkumppaniksi sai traumaperäisen stressihäiriön, dissosiaatiohäiriön sekä masennuksen.Tarinalla ei ole vielä ollut onnellista loppua; hän on yhä rikki, mutta elossa.Nyt hän haluaa kertoa tarinansa siitä mitä tapahtui just sun selkäs takana. "Tästä mä kirjotan"-osion kautta pääset häntä vähän lähemmäs.
shh....
tiistai 26. tammikuuta 2016
Jumissa.
Ruokahalu kadonnu. Tänään oon syöny aamulla mysliä ennen terapiaa. Sitt töissä pienen vastaleivotun sämpylän (välissä margariinia) ja muutaman haarukallisen Subwaysta ostettua Kana Teriyaki-salaattia. Myöhemmällä tauolla söin banaanin ja kaks klementtiiniä. Siinäpä ne. Nyt oon kotiutunu töistä ja pitäs jotain syyä. Mutt toisaalta miks koska ei oo nälkä. ja oksentasin jos pakolla söisin...
Paljon olis taas asiaa mielen päällä, mutt en jotenki saa niitä nyt näpyteltyä tänne. Oon jotenkin lukossa. Tai sitten vaan haluan kadota, olla olematta.
Paljon olis taas asiaa mielen päällä, mutt en jotenki saa niitä nyt näpyteltyä tänne. Oon jotenkin lukossa. Tai sitten vaan haluan kadota, olla olematta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
<3 Olen huolissani!!!
VastaaPoistat.kaima
Vaikka ei sais, niin tuntuu jotenki hyvältä ett joku on <3
PoistaMulla taas on kauhee meininki päällä, kaikki haluaa puhua samaan aikaan...
VastaaPoista*hali*
Kyllä mullakin mieli on yhtä huutokuoroa jonka keskellä seison. Kaikki huutaa sanottavansa yhteen ääneen ja mä ite vaan jumitan äänettömänä. :/ *halaa takas*
Poista