Terapiaa!

Mistähän johtuu, ett joka kerta ennen terapiakäyntiä mää oon pahalla tuulella. :/ niin oli tänäänki. Käynti oli ihan ok, vaikkakin aika raskas. Puhuttiin mun tunteista joita mä oon ny tuntenu ja millasissa tilanteissa mä yleensä koen takaumia. Mä tunnen tunteita aika voimakkaasti : viha kasvaa polttavaksi raivoksi, inho haluaa mun repivän itteni kappaleiksi, viiltävän niiiiiiin syvältä, suru vyöryy mun yli ja tukahduttaa mut. Mä en osaa olla näitten asioiden kans, en osaa olla. Mä en oo lapsena voinu turvallisesti tuntea tunteita tai näyttää niitä, enkä oo koskaan voinu kertoa niistä. Aina on täytyny olla hiljaa, salata kaikki. Ja oon oppinu, ett jos näytän ulospäin herkkyyttä tai haurautta, joku voi käyttää tilaisuutta hyväks ja hyökätä. Heikkoudelle ei siis oo varaa. Eikä mulla oo koskaan ollu ketään jolle oisin voinu puhua, siks se on nytki vaikeeta.

Mutt suurin ongelma taitaa olla se etten mä tiiä miten tunteita tunnetaan?! Mä oon sanonu, ett mä en oo mielisairas, mä vaan tunnen isosti. :) se on totta. Mutt miten olla raivon kans, miten tulla toimeen tuskan kans joka nakertaa...miten itkeä jos joku näkee? Vaikeeta.

Puhuttiin myös mun väleistä äitiin ja siskoon. Nyt tajuan itestäni sen verran, ett siks en taija haluta niitä ny sotkeen mun elämää, sillä oon saanu kasattua kaiken ja tuun toimeen ja ne vois taas toiminnallaan rikkoa kaiken, levittää mun elämän. Sitä mä en enää jaksa. Mä en voi uskoa ett ne haluais mulle jotain hyvää, en ikinä. Siskooni katkasin välit ainaki hetkeksi, äitin kans välit viileät. Ne teki mulle selväksi etten mä sovi niiden juttuun, mä pilaan kaiken.

Mulla ei oo paljoa ystäviä (johtuu kai paljon mun peloista) mutt yks niistä sano kerran, ett mä voin rakentaa oman perheeni ja koota ympärilleni ne ihmiset jotka tekee mulle hyvää ja joista mä tykkään . Se oli ihanasti sanottu ja haluan niin tehä, mutt entä jos en löyä niitä ihmisiä..? Mistä mä tiiän kuka on hyvä?

Sitt vähän helpompiin aiheisiin...mun pitäis löytää toiselle kissalle valjaat ja kuulin, ett Mustiin&Mirriin ois tullu valjaita jopa xxl-kokoon asti. Eli täytyy kai suunnata sinne! Meillä on kaks kissaa ja toinen on sen verran palleroinen ettei normi valjaat mee sen päälle! Ei se syö yhtään enempää ku toinenkaan, se on aina ollu hieman runsaamman muotoinen! :D molemmilla kissoilla ois kyllä suuri halu ulos joka kerta ku ovi aukee, joten kai mun pitää valjaat hankkia. :)

En oo päässy lenkille vähään aikaan ku on pitäny antaanilkassa olevan tatskan parantua, joten seki kai on laittanu oloa turhautuneeksi. Huomenna olis tarkotus mennä taas nyrkkeileen ja ootan sitä aivan suunnattomasti!!