Hmm...seksistä...

Istuessani tässä sohvan nurkassa ja katellessa telkkaria, mä aloin miettiin ett miten mä voin vihata ja rakastaa seksiä yhtä aikaa? Samaan akkaan mä en voi sietää läheisyyttä, kosketusta ja seksiä...kun taas samaan aikaan mä haluan sitä, himoitsen. Eihän tuossa oo mitään järkee...

Mä oon oppinu saamaan mua kiinnostavan ihmisen huomion itteeni, niin sairaalta kuin se kuulostaaki. Seksi ilman tunteita on pelkkää panemista...ja sillä mä oon aikanani pelannu. Viime kesä kun oltiin erossa tyttöni kans, mulla meni lujaa. Mä menin rikki joka sekunnilta enemmän ja elin jokaista hetkeä kuin se olis viimenen. Ja pari kertaa se meinas ollakki. Mietin joskus, ett mims seksi parisuhteessa on mulle paljon vaikeempaa ku sinkkuna? Johtuukohan se siitä, ett parisuhteessa seksi on intiimimpää, jotenki tiiviimpää, herkempää..?

Heteroseksiä mä en halua harrastaa, osaksi koska en pysty, ja toiseksi koska en halua. Mä en kiihotu miehistä ja aikoinaan ku miesten kans yritin olla, se joko päätty siihen ett purskahin itkuun tai sitt juoksin oksentaan. Lesboseksissä ei oo tarvinnu oksennella, ei ees yökkiä. Mutt oon mä itkuun purskahtanu, ja usein seksin jälkeen on tosi itkuherkkä.

Huolimatta noista ongelmista mä rakastan seksiä! Ja vaan taivas on rajana... Parisuhteessa se on yks keino näyttää ett mä välitän ja tykkään ja mulle on tosi tärkeetä ett toinen nauttii. Ja mä nautin. Joskus mä oon miettiny, ett kyky nauttia seksistä on mulle yks tärkeimmistä asioista joita multa ei saa viiä pois. Se on mun oma juttu ja mä saan nauttia siitä.