Ahistaa...mieli alko meneen huonommaksi viime kirjotuksen jälkeen, koko se erojuttu pyörii koko ajan mielessä ja viha hiipii lähemmäs ja lähemmäs! En osaa olla...hermostuttaa, vapisuttaa, ajatukset ei pysy kasassa. Mä en pysy kasassa!!
Siitä erosta...mut jätettiin toisen takia. Se toinen oli mun kaveri, ainoa jolle mä rohkenin puhua mun menneisyydestä...hullaannuin siitä tytöstä, se esitti ett sille oli tapahtunu samaa ja siks mulla oli jotenki hyvä olla. Vittu se akka puukotti niin pahasti mua selkään ett voi juma... se vei mun tyttöystävän. Siks mä jäin yksin...
Ny mä vaan mietin, ett entä jos mua taas huijataan?!! Entä jos mä kohta taas lyhistyn, enkä mä jaksakkaan enää nousta??!!? Mä tiiän ett tein väärin ku petin tyttöäni, mä kadun sitä niin paljon, koko sydämestäni!! Mutt eikö mun rankaseminen voi jo loppua??!! Mua pelottaa!! Oon niin vihanen!! Mä haluaisin niin kovasti....niin...mutt en voi. Miten mä tuun toimeen itteni kans? Entä jos pelkään liikaa??!
Kyyneleet valuu...
Olipa kerran tyttö joka uskoi menninkäisiin ja halusi prinsessaksi. Maksuksi häneltä vietiin lapsuus. Hänet rikottiin, myytiin, revittiin ja liattiin. Elämänkumppaniksi sai traumaperäisen stressihäiriön, dissosiaatiohäiriön sekä masennuksen.Tarinalla ei ole vielä ollut onnellista loppua; hän on yhä rikki, mutta elossa.Nyt hän haluaa kertoa tarinansa siitä mitä tapahtui just sun selkäs takana. "Tästä mä kirjotan"-osion kautta pääset häntä vähän lähemmäs.
Tsemppiä kovasti tälle matkalle, jossa saa itsensä kuntoon!
VastaaPoistaKiitos! ♥ Mä tuun tarviin kaiken tsempin ja voiman rippeen, tiiän ettei tästä tuu helppoo, mutt eipä mikään muukaan oo sitä ollu.
VastaaPoistaPotkitaan toisiamme persuksille... Ihana, että kirjoitat tätä blogia. Ittelle blogin kirjottaminen on loistava keino selviytyä eteenpäin ja purkaa itseään.
PoistaTsemppiä! <3
Kiitos rohkaisusta :) en mä enää rupee luovuttamaan. Voimia sullekin!
VastaaPoista