Muistoja ja hämillään oloa.

Hmm. Mitäs tänään. Palasin töihin sairastelun jälkeen ja nyt on iltavuoro takana. Tää päivä on tainnu mennä aikalailla suorittaen. Toisaalta mun mieli on syystä tai toisesta helvetin sekasin, en oikeen tiiä mitä ajatella monestakaan asiasta. Oon samaan aikaan hämillään, vittuuntunu, sekasin ja ymmällään. Eli hyvin menee.

Tänään töissä työkaverit puhu erillaisista sairauskohtaustilanteista ja muista mihin ovat joutuneet ja sitt siinä tuli puheeksi myös elvytykset. Mä en puhunu mitään...kuuntelin vaan toisten kertomuksia siitä kuinka raskasta on elvyttää ja kuinka pienestä kaikki on lopulta kiinni. Mun mielessä pyöri reilu vuoden takainen tapaus jossa elvytettävän paikalla olin mä. Mulla on yhä puhelimessa kuva mun rintakehästä muutama päivä elvyttämisen jälkeen ja muistan selvästi kuinka kipeä koko ylävartalo oli. Mä mietin usein, ett miks paikalle osu joku joka osas/uskalsi elvyttää...miks mun sydän meni "juntturaan" eikä halunnu toimia...miks en päässy pois vaikka sitä oon niin kovasti välillä toivonu?  Muistan miltä tuntu herätä sairaalasta ja huomata ett keho ei aluksi toiminu. Mun koko vartalo oli jotenki jäykistyny ja pystyin vaan tuijottaan eteenpäin. Kyyneleet valu ja oli kylmä. Miks mun aika ei ollu vielä päästä pois? Se oli niin lähellä...

Nyt sitten istun tässä sohvalla ja mietin yölääkkeiden ottamista. Kohta kai pitäis mennä sänkyynki. Ja ottaa ihana ja rauhallinen yö vastaan kauniinen unineen.