Mielellistymistä...nyt sen tajusin!

Vakauttamisryhmä kokoontu jälleen tänään. Aihe löytyy otsikosta, eli jatkettiin ja syvennettiin aiempaa aihetta; mielellistymistä. En ekalla kerralla tajunnu siitä yhtään mitään, mutt tänään käytännön esimerkkien kautta pystyin ymmärtämään mitä tuo ihmeellinen sana merkittee. Kun käytiin aihetta läpi muistiinpanoista mut valtas mieletön viha ja sain puristella stressipalloa oikein urakalla ja maadotin itteeni hieromalla jalkojani lattiaa vasten. Tuntu ett kaikki ne esimerkit tuli liikaa iholle...kaikki ne muistot joissa oon jääny vaille kaikkea tuli iholle, kaikki ne tunteet joita en saanu kokea ja joka ikinen kerta kun en ollut olemassa tuli keskelle tätä päivää. Vihasin äitiäni!! Olin pieni lapsi joka olisi halunnut kiljua keuhkonsa tyhjäksi kaikesta vihasta, pettymyksestä ja raivosta omaa äitiään kohtaan!! Vitutti!!! Mutt sitten... mä tajusin ett kuinka tärkeä tuo taito itelleni olisi, tuo mielellistäminen. Kiukkuinen lapsiosanen jäi taka-alalle ja joku rauhallisempi osa otti vallan. Mulle tuli heti mieleen yks tapahtuma joka on aina ollu mulle tosi vaikee, erittäin hankala ja raskas. Haluan opetella käyttämään tuota keinoa jotta jonain päivänä asiat ei ihan niin vaikeita olis.

Joka ikinen kerta kun ollaan reissattu beijben perheen luo Tampereelle mä oon ollu uskoakseni aika kamala. Oon pelänny matkaa jo päiviä aiemmin, jopa viikkoja jos matkasta oon tienny. Oon aina joutunut kuluttamaan helkutisti energiaa siihen kun oon ottanu selville:
- kenen luona aiotaan yöpyä; anoppilassa, beijben siskon vai veljen luona,
- keitä kaikkia saman katon alla aikoo yöpyä,
- onko asunto mulle entuudestaan tuttu, millainen asunnon pohjaratkaisu on
- onko parveke tai takapiha, monesko kerros
- missä huoneessa nukutaan, missä muut nukkuu, missä uloskäynnit on
- missä päin asunto sijaitsee, esim. onko kaukana keskustasta/ bussipysäkiltä/ ostarilta, ihan mistä vaan
- mistä voi saaha tarvittaessa apua, mihin voi piiloutua sisällä/ulkona

- entä sitten jos/ kun tulee yllätyksiä ja suunnitelma muuttuu

Noita kaikkia ja paljon muuta on pohtinu aina kun yövyn muualla kuin omassa kotona. Samaan aikaan oon ollu helvetin vihanen itelleni kun teen asioista niin vaikeita etten voi reissata kuten muut, kai  mä olin luullu ett mussa on joku vika tai ett oon vaan niin saatanan idiootti koska teen asioista niin suuren numeron, mutt nyt mä oon saanu ymmärrystä sille miks oon toiminu noin ja miks matkustaminen ja vieraassa paikassa yöpyminen on mulle raskasta. Enää mun ei tarvi (eikö?) hävetä itteäni... No okei, tuohon on vielä pitkä matka, häpeän kuitenkin. Mutt nyt tiiän ettei mun tarvi vihata itteeni sen takia. Se on ollu mun keino selvitä.

Mielellistäminen uskoakseni vois auttaa tuossa asiassa. Se siis tarkottaa ajattelun ja tunteiden ajattelua. Eli mielellistämisellä haetaan tilaa pohdinnalle, jotta automaattinen reagointi vaikeissa tilanteissa vähenisi, kuten välttely, transsinomaiseen tilaan meneminen tai persoonallisuuden osien vaihtuminen. Käytännössä siis voin mielellistää jälkikäteen yöpymistä esim. anoppilassa. Kun aiemmin oon ajatellu "koska tunnen pelkoa ja käyttäydyn pelkurimaisesti, olen hävettävä ihminen" voisin opetella ajattelemaan "pelko ja häpeä jota tunnen, perustuu lapsena saamaani väärään tietoon, eikä pelko tarkoita sitä että olisin huono ihminen".  Mun täytyy kerta kerran jälkeen miettiä mikä minua pelottaa, nimetä pelko ja antaa pelolle oikeus tulla huomioiduksi, eli "okei, nyt mua hermostuttaa ja ahistaa koska pelkään matkaa ja muualla yöpymistä". Sen jälkeen annan ymmärrystä itelleni, "tottakai se pelottaa ja tuntuu pahalta, ketä tahansa pelottaisi, etenkin minua koska en ole saanut lapsena apua kun olen ollut peloissani, vaan olen jäänyt yksin ja tunteeni on kumottu". Olisi siis tärkeää suhtautua myötätuntoisesti ja antaa ymmärrystä. Sen jälkeen voin huomioida tarpeeni miettimällä mikä voisi auttaa jotta en olis niin pelokas ja ahdistunut, esim. voisin huolehtia että mulla on ankkurit mukana ja keskittyä ankkureihini, kiinnittyä nykyhetkeen ja maadoittaa itteni. Voin antaa itelleni luvan mielikuvaharjotuksiin tai rentoutumisharjotukseen myös matkoilla ollessa, voin myös kertoa asiasta beijbelle jolta saan myötätuntoa, ja tämä taas tukee itseni ja tunteitteni hyväksymistä.

Tuossa on tosi paljon oppimista, mutt mä haluan ees yrittää kokeilla tuota ens reissulla! Mä en halua pilata aina kaikkia reissuja omalla hankaluudella. Papereissa luki vielä, ett on tärkeä ymmärtää kaikilla tunteilla, olotiloilla ja persoonan osilla olevan historiansa ja syynsä. Ne eivät ole tulleet tyhjästä ja niiden tarpeet on tärkeää pyrkiä huomioimaan.

Jotenki kyllä pelottaa tuo huomioimisen määrä, sillä kun sua ei oo aiemmin juurikaan ollu olemassa, niin yhtäkkiä saatkin kasapäin ymmärrystä ja myötätuntoa. Hmm...tarvii sulattelua.

Paljon jäi tästä päivästä kertomatta, mutt ens kerralla niistä! Etenkin yks keskisormi-tyttö on toiminu mun pelastavana enkelinä! :)