Jos mä voisin päättää niin mä olisin kuten kaikki muutkin. Mä olisin ilonen ja elämänmyönteinen, terve ja eheä ilman mitään paskaa menneisyyttä. Mä haluaisin ettei kukaan ois koskaan raiskannu mua, mä haluaisin ettei kukaan ois hakannu mua, haluaisin ettei kukaan ois käyttäny mua houkutuslintuja ja lopulta myyny mua. Mä haluaisin elää ilman pelkoja, painajaisia ja takaumia. Usko pois, ei oo kovin helppoa ja nautittavaa tuntea päivittäin nuo tapahtumat iholla, ympäri kehoa ja haistaa kaikki likaset hajut, kerta kerran jälkeen uudelleen. Ei, en mä halunnu tällasta. Mutt tällasta mä sain, tätä tää nyt on.
Mä haluaisin kyetä luottaan ihmisiin, rakastaa ja antaa niiden rakastaa takas. En mä halua joka päivä pelätä kaikkien hylkäävän mut. Oonhan mä jo vuosien ja vuosien ajan oppinu minkä arvonen mä oon, siksipä en kovin pian ja helpolla ihmisiä lähelle päästä. Nyt mä tässä itkusta turvonneine silmien kans kirjotan tunteita ulos, ja jotta rauhottavien ja melatoniinien jälkeen uskaltaisin laittaa pään tyynyyn. Tiiän kyllä millanen ens yöstä taas tulee...tunnen sen kuristavan tunteen mun kurkulla niiden pitäessä mua paikoillaan...tunnen kun mun housut revitään jalasta ja mun jalkkoja pidetään kovakourasesti erillään. Kuulen kuinka ne nauraa...ne sanoo mun olevan villivarsa, kesytön kaupunkilaistyttö. Ne oottaa vuoroaan availlen housujaan. Joku käy välillä läpsimässä ja repimässä tukasta kääntäen mut toisin päin. Tunnen viiltoja mun selässä. Ja taas muhun työnnytään.
En mä halunnu tällasia muistoja, mutt niiden kans mun on tultava toimeen, elettävä. Nyt mä vaan toivosin hieman ymmärrystä, mä rukoilen sitä. Emmä tahallaan oo hankala.
Sanattomaksi vetää kärsimyksesi. Mutta olen täällä. Ja ymmärrän, Ymmärrän Oikeasti. Yhdessä kuljetaan.
VastaaPoistaKiitos niin paljon <3 jälleen alko kyyneleet valuun. On niin lohduttavaa kuulla jonkun ymmärtävän tai edes haluavan ymmärtää mun käyvän läpi kipeitä asioita. Sellanen kun muuttaa ihmistä ja käyttäytymistä.
PoistaEn määkään haluaisi tällaista. Tää ei oo mun syy, eikä tää oo sun syy! Oot rakas ja tärkeä mulle ja Annille ja monelle muulle! <3
VastaaPoistaMä en kykene näkemään itteäni vaan hahmotan itteni muiden kautta. En osaa uskoa olevani syytön, mutta toisten, teidän kautta oon hiukan pystyny ajattelemaan ettei vika ehkä sittenkään ollu minussa. Matka on raskas, mutta matkalla ollaan. <3
PoistaSä et voi kuin tehdä parhaasi ja jaksaa vain niin paljon kuin jaksat, et enempää. Ei ole sun vika, että sulle on käynyt noin kamalia asioita, eikä näinollen ole myöskään sun vika, että olet niin rikki. Kukaan ei voi velvoittaa sua unohtamaan tai leikkimään, ettei mitään ole tapahtunut, eikä kukaan pysty käsittelemään SUN tunteita paremmin kuin SÄ itse. Valitettavasti ne täytyy vain elää. Joskus vielä kaikki helpottaa, eikä sun mieltä raiskata uudestaan ja uudestaan. Se ei tule tapahtumaan nopeasti, mutta se tulee tapahtumaan.
VastaaPoistaKiitos niin paljon <3 rakastuin lauseeseen "sun mieltä ei raiskata uudestaan ja uudestaan". HAnkaluutena on se, että kun käyn läpi näitä asioita ja elän niiden kans, niin se muuttaa mua ja tekee musta ajoittain tosi vaikean. Kukaan ei tunnu kestävän mun vierellä. Mä yritän opetella uskomaan ettei tapahtuneet ois mun vika, mutta se on erittäin vaikeeta. Ajoittain haluan kuitenkin toivoa että jonain päivänä tuo syyllisyys ois poistunu mun sisältä, mun harteilta ja sydämestä.
PoistaLaika kirjoitti viisaita sanoja. Nimenomaan: sinä jaksat sen verran kuin jaksat. Kukaan ei voi vaatia sulta enempää. Kenellekään ei ole oikeutta vaatia enempää. Ei ole missään nimessä sun vika, että olet joutunut käymään läpi nuo kaikki kauheudet. Se kaikki on todella surullista ja ne tapahtuneet asiat on hirveitä asioita. On todella ymmärrettävää, että senkaltaisista kokemuksista hajoaa palasiksi, mutta sinä olet silti selviytynyt. Olet ymmärrettävästi ja oikeutetusti rikki, niin kuuluu ollakin ja vain rikkinäisyyden kautta voi saavuttaa jotain muuta. Kukaan ei voi velvoittaa sua unohtamaan. Sinun tuntemukset ja muistot ovat henkilökohtaisia ja ne saavat olla juuri sellaisia kuin ne ovat. Laikan viimeinen lause on todella kaunis ja totta: se ei tule tapahtumaan nopeasti, mutta se tulee tapahtumaan. <3
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoistas <3 Mua lohduttaa paljon kuulla tuo "kenelläkään ei ole oikeutta vaastia enempää". Usein musta tuntuu just siltä että elämä ja ihmiset vaatii (ehkä tietämättään) multa aivan liian paljon ja mulle annetaan liian vähän aikaa selvitä, parantua ja eheytyä. Kumpa se vaan oliskin mahdollista "parantua" parissa viikossa tai muutamassa kuukaudessa. Mutt ei oo. Haluan niin kovasti uskoa tuohon viimeiseen lauseeseen, haluan muistaa sen jotta jonain päivänä se muuttuisi todeksi.
Poista