Tunnelma synkkenee enkä mä tiiä kauan enää jaksan. Jostain oon onnistunu keräämään kasaan pieniä voiman hipppusia joiden avulla mennä hetki hetkeltä eteenpäin, mutt ne alkaa olemaan loppu. Mun oleminen...tää on naurettavaa ja epätoivosta räpiköintiä. Mä oon yrittäny opetella puhumaan ja kertomaan Beijbelle mun ajatuksista. Oon myös kirjottanu niistä kun tuntu ettei sanoja löydy. Mä halusin yrittää, mutt en pysty mahottomiin.
MÄ PELKÄÄN!!!
Sairas mieli ei anna mulle hetkeäkään rauhaa...se muistuttaa kaikesta. Ja mä tukehun.
<3 <3 <3
VastaaPoistaOn niin paha olla... :'( ei tää oo enää elämisen arvosta.
PoistaPitäisikö sun harkita osastolle menoa? Pelottaa puolestasi...Kuulostat todella vakavasti masentuneelta. Ehkä siellä olo auttaisi edes hetkeksi, antaisi pienen hengähdystauon kaikesta? En edelleenkään löydä sanoja joilla lohduttaa, mutta toivon sulle voimia pahimman yli <3
VastaaPoistaKiitos <3 osastolle meno on aina ollut mulle todella kaukainen juttu, mut pitäis raahata sinne tai laittaa pakkohoitoon. Mä tiiän ett osastohoito vois usein olla mulle just se oikia paikka, mutt... mä en uskalla. Ja monesti on tuntunu, ett osastolle sisäänpääseminen on niin monen mutkan takana etten jaksa hoitoon hakeutua, vaikkakin tiiän ett mulla olis täydet edellytykset osastohoidolle. Just silloin kun eniten tarrvis tiivistä hoitoa, niin silloin voimat on jo liian vähissä. Hankalaa.
PoistaÄlä tee mitään itsellesi, se on lopullinen ratkaisu, ja vaikka se houkuttaa, ei se ole sen arvoista. Voimia nyt ihan hirveästi <3
VastaaPoistaPaljon halauksia ja kiitos <3
PoistaToivottavasti olet saanut apua. Voimia. -vähänkansrikki
VastaaPoistaTäällä yhä. Kiitos <3
Poista