Jotain pientä.

Pitkä tauko kirjottamisesta. Oon viettäny kesälomaa nyt parin viikon verran ja omaksi yllätykseksi mä oon pystyny antaan välillä itelleni luvan olla ja völlätä ilman kovin suuria omantunnontuskia. Tää aika on tehny mulle hyvää ja joukkoon on mahtunu myös päiviä jolloin itsemurha ei oo pyöriny mielessä. En uskalla kovinkaan iloita asiasta, sillä pelkään romahdusta joka aina on tullut nurkan takaa ennemmin tai myöhemmin. Päivä kerrallaan siis menen. Pienin, erittäin pienin askelin.

Mä oon halunnu herätä aamuisin niin ettei mulle jokapäivälle oo suunnitelmia ja kamalia tehtävälistoja vaan oon halunnu mennä sen päivän fiiliksen mukaan. Jos ei oo huvittanu tehä mitään niin sitten en oo tehny. Oon pystyny ajattelemaan ett mulla on täys oikeus olla lomalla. Yhden päivän vietin takapihalla kukkien parissa ja orapihlaja-aitaa siistiessä. Olin unohtanu kuinka tykkään siitä, siis kaikesta puutarhahommailusta.

Oon viettäny aikaa myös pojan kans ja se jos mikä on osunu suoraan sydämeen. Eilinen päivä vietettiin PowerParkissa ja jälleen kerran ravattiin pojan kans kaikki hurjimmatki laitteet. Välillä pelotti niin hiivatisti, mutt oli ihana tuntea täysin toisenlaista pelontunnetta kuin se tuskainen ja ahistava tunne joka mulla on harteilla ollu viime ajat. Sain houkuteltua pojan ja Beijben mukaan kattoon 5D-leffaa joka oli mieletön juttu! Mä oon aiemmin ite käyny sellasessa kun oltiin reissussa Bulgariassa ja nyt suostutteluiden jälkeen sain myös Beijben mukaan, ja tykkäshän se. Poika myös.

Mitähän muuta...

Ei tää ihan koko aikaa oo noin "ruusuilla tanssimista" ollu, vaan mulla on joinain iltoina tullu sellasia epämääräisiä tunteita joita en oo osannu sanottaa, mutt se ei oo ollu kivaa. Mua on ahistanu, mutt en oo tienny sen aiheuttajaa. Myös pelkoja on vähän väliä. Jotenkin oon vaan onnistunu työntämään kaiken sivuun jotta kesälomasta nauttiminen onnistuis. Tai ehkä mä tietoisesti suljen kaiken pahan pois siksi aikaa kun terapiasta on taukoa, sillä en pääse mihinkään tuntemuksia ja ajatuksia purkamaan. Ja viime yö meni pitkästä aikaa painajaisten kans.

Tässä jotain pieniä kuulumisia. Valitettavasti juttu ei nyt oikein kulje, mutt hengissä ollaan ja kamppailu jatkuu. Lämpimät kiitokset teille kaikille jotka ootte mun juttuja lukenu ja lähettäneet voimia. Niin paljon kiitoksia <3