Lopeta ennen ku alotat.

Varoitan postauksen sisällöstä. En suosittele lukemista kenellekkään. Lopeta siis.

Mä tipun. Yö oli kamala ja sama olo jatkuu. Mua ahistaa helvetisti ja tää kirjottaminenki on hankalaa sillä pää on täysin sekaisin ja ajatukset sinkoilee ympäriinsä. Mä en pysty ees erottaan mikä on totta ja mikä sairaan mielen kehittämää paskaa. Tuntuu aivan ku mun kädet tärisis viiltämisen halusta, ne haluaa tarttua johonkin ja purkaa sisällä riehuvaa myrskyä. Mun tekis niin mieli...tekee mieli viiltää syvemmältä ku koskaan aiemmin, tehä ihosta kunnon verimössöä. Vihaan itseäni enemmän ku koskaan, mä todella halveksin ja inhooan itteäni!! En pysty tuntemaan minkäänlaista myötätuntoa itteäni kohtaan enkä odota sitä keneltäkään muultakaan. Mieli kertoo, ett ainoa mitä voin enää tehä on tuhota itteni.

 

 

Niin kauan mä oon yrittäny laittaa vastaan ja uskoa, ett mä voisin parantua. Niin kauan mä oon yrittäny kamppailla!! Niin kauan etten mä enää jaksa. Mä en enää jaksa tuntea itteni hylkiöksi,  ihmiseksi jota kukaan ei halua, ihmiseksi josta kukaan ei oo ylpeä. Mä en halua olla tällanen, en enää hetkeäkään. Jokainen hetki, kuljen mä missä vaan mä tunnen itteni täysin epämuodostuneeksi, täysin vääränlaiseksi kuin kaikki muut. Mä olen jotain kamalaa.

Kyllä mä ymmärrän ettei mua voitu auttaa. En siis halua tuottaa kenellekkään huonoa mieltä ja saaha ketään tuntemaan syyllisyyttä. Ei ei ei, ei mitään sellasta. Kyllä mä ymmärrän ettei mun lähellä oo helppo olla. Kyllä mä ymmärrän kaiken.

Kumpa osaisin kuvata tätä tunnetta niin ett jokainen ymmärtäis kuinka paha mun on olla. En pysty uskomaan enää mihinkään muuhun kuin kuolemaan, itteni tappamiseen. En osaa enää mitään muuta. Tää loputon häpeän ja syyllisyyden tunne on raadellu mua liian syvältä. En jaksa enää korjata itteäni. Mun voimat on loppu. Viha ja inho on tullu mun luo hoitaakseen homman loppuun.

Mun on vaan niin paha olla. Muhun sattuu enkä osaa hoitaa itteäni.