Kostofantasiaa ja enkelihoitoja.

Mieli alamaissa mutt yritän saaha kirjotettua jotain. Viime terapiakäynnillä puhuttiin unesta josta kerroin edellisessä postauksessa. Terapeutti kuunteli erittäin tarkasti ja vaikka ensin olin vähän epäröiny unesta kertomista koska en pitäny sitä tärkeänä, niin terapeutti olis tiä mieltä ett tapauksella oli suuri merkitys. Terapeutti puhui:
          " Oli todella hyvä että pystyit ottamaan lomasta aikaa itselles ja myös opetella nauttimaan hetkestä. Kuten kerroitkin, niin tulit miettineesi paljon asioita ja varmasti tuo aika on aktivoinu mielessäs paljon toimintoja. Ehkä se lepoaika antoi voimia ja rohkeutta piilossa olleille osille ja mieli ymmärsi että nyt on aikaa käsitellä tunteita ja traumoja. Ja viime kuukausien ajalta sun mieleen on varmasti jäänyt kipeitä lukkoja etenkin kun olet kokenu menetyksiä perhepuolella ja tullu kohdelluksi väärin, aivan kuten lapsenakin."

En tuossa vaiheessa ollut vielä kovinkaan vakuuttunu mistään, mutt sitt ku terapeutti kysy, ett mitä se musta vois tarkottaa ett unessa on koti, ja siellä on harmaa tyttö joka ei näytä kuuluvan siihen kotiin, niin mä tajusin. Se pieni harmaa tyttö oli se mun lapsiosa joka on tähän mennessä ollut piilossa, mutt oon kuitenki tienny sen olevan olemassa. Terapeutti sano, ett ehkä se kesän aikalisä oli vahvistanu mua sen verran ett pieni lapsiosa uskalsi tulla mulle esiin unessa ja tarttua mua kädestä. Sain kuulla ett vetämäni rajat esim. isäni kohdalla antoi rohkeutta sille pienelle Jaskalle, sillä sille oli tullut tunne ett mä suojelen sitä. Unessa sen pienen tekemät kauheudet joita se halus mulle näyttää saattoi olla jotain ns. kostofantasiaa jotka auttaa jaksamaan. Unessa näkynyt hirttäytyvä mies oli isäpuoleni...aivan kuten tapahtui oikiastikkin. Eli se arka osanen uskalsi tulla esiin kokiessaan mun suojelevan sitä ja vaikka sen teot oli kamalia, niin se koki tehneensä jotain hyvää. Terapeutti arveli, ett ehkä se halus kertoa olevansa nyt valmis käsitteleen asioita mun kans. Käsi kädessä mä (toivottavasti) kuljen tuon pienen kans, ja tietenkin otan mukaan kaikki , muutkin osaset. Mun pitää kuulemma olla herkästi kuulolla ja antaa osille tilaisuus ja mahdollisuuksia tulla kuulluksi. Mua pelottaa se etten mä osaa.

Tuon pidemmälle ei terapiassa ehitty, mutt tuossa oli mulle ihan tarpeeksi. Tiistaina olis seuraava tapaaminen enkä mä tiiä millä mielellä sitä ootan.

Ollessani n. viikko sitten yövurossa tuli työkaverin kanssa puheeksi kaikki enkelihoidot ja muut aiheeseen liittyvät. Kerroin että mua on aina kiinnostanu ne enkelikortit ja työkaverini paljasti tekevänsä enkelitulkintoja korteista yhdessä meditaation kanssa. Olin aivan äimänkäkenä (miltähän se näyttää?!? Kuka on äimä?!) sillä tuntu jotenkin niin liian hyvältä ollakseen totta, ett työkaveriksi tulee "enkelityyppi". Hän sano, ett jos mä vaan haluan niin se voi tehä mulle tulkinnan ja jos haluan niin voin esittää joitain kysymyksia/ajatuksia joihin erityisesti toivoisin saavani apua, nauvoa tai ohjausta. Ensin mietin pitkään ja lopulta kerroin, ett mun elämässä on ollu aikamoisia kriisejä ja usein oon ettiny suuntaa mihin lähteä ja erittäin usein suuntanon ollu kadoksissa kokonaan. Sanoin haluavani jotain viestiä siihen ett oonko mä menossa oikiaan suuntaan vai missä mun paikka vois olla. Jään odottamaan vastauksia ja yhteydenottoa.  En kertonu, ett mulla on olemassa se koru: enkelinkutsuja mutt se on kirjeessä jonka oon kirjottanu pojalleni siltä varalta ett oon "poistunu paikalta". En uskalla ottaa sitä takaisin käyttöön...ehkä sitten ku oon varmempi selviytymisestä.