Jotain mitä haluan.

Ennen uusinta "romahdusta" olin alkanut kirjottaan postausta viime aikaisista terapiakäynneistä ja matkani vaiheista. Jotain kuitenki tapahtu ja kirjotus jäi kesken. Ehkä julkaisen sen joskus myöhemmin, ehkä en...mutt just nyt en halua niin tehä.

Tämän hetkiset kuulumiset ei oo hyviä. Mä voin todella huonosti. En jaksa kierrellä ja kaunistella ajatuksiani. Sanon siis suoraan etten halua elää. Haluan lopettaa taistelun. Haluan kuolla. Mä en oo nyt minkään persoonan osan vallassa, kirjotan tätä ihan omana ittenäni. Mä oon väsyny tähän elämään pelkojen, traumojen ja kaiken muun paskan ympäröimänä. Musta tuntuu etten mä saa otetta mistään...ja jatkan loputonta vajoamista. Ajatuskin siitä, ett elämä on tällasta ja ett se jatkuis vielä kauan, saa mut mielettömän ahistuneeksi.

Tää loputon tyhjyyden tunne ja pimeys ei päästä musta irti. Päivät on eteenpäin tuijottamista ja myrkyn roihuamista mun sisällä. Koko ajan mä vaan odotan ett millon tää kaikki loppuu ja toivon etten  heräis seuraavana aamuna. Kyllä mulla on hyviäkin hetkiä välillä, mutt ongelma onkin siinä ett oireilu on voimistunu ja sairas mieli on kuin hyökyaalto, se hukuttaa alleen kaikki pienet hyvän muruset. 

Yöt on kamalia. Ne unet... Mä en saa rauhaa missään. Nytkin tätä kirjottaessa mietin tulevaa yötä ja alan hermostumaan. Oon taas pari yötä nukkunu olkkarissa erinnäisitä syistä johtuen. En tiiä miten ens yö. 

En jaksa nyt enempää. Kiitos kun luit.