Veren epätasapaino.

Paljon olis asiaa kerrottavana, mutt alotetaan vähän keveämmästä aiheesta kuin millasta mun postaukset on viime aikoina ollu. En mä nyt suoranaisesti nytkään ilosta ilmaan hypi, mutt...enemmänkin oon sekasin.

Mä oon lopettanu eettisistä syistä punaisen lihan (näin aluksi) syönnin jotain 8kk sitten. Oon pyrkiny syömään kuitenkin todella monipuolisesti ja pitäny huolen riittävästä raudan saannista. Pahaa oloa oon purkanu treeniin ja saatoin käydä salilla ja body combactissa jne. jopa kuusikin kertaa viikossa. Tuollanen elämäntapa toi mulle tyydytystä jota harvoin oon tuntenu. Vähitellen aloin tuntemaan itteni väsyneeksi, keho oli voimaton ja hengittäminenkin oli raskasta. Mietin sen olevan jotain ohimenevää. Viime viikolla tunsin kummaa oloa, mutt menin eräälle ryhmätunnille...joka jäi kesken. En päässyt paljoa alkua pidemmälle kun näin tähtiä ja pää oli aivan kuin jäässä, jalat tärisi ja kaikkialla kihelmöi. Olin ihmeissään ett mikä helvetti mulla oli!

Sitt tuli työpäivä joka tuntui ikuisuudelta. Tunsin ettei mulla oo kaikki hyvin, mutt en halunnu jättää työvuoroaa kesken etenkään kun mentiin  muutenkin jo vajaalla porukalla. Mua heikotti enkä jaksanu liikkua tai seisoa paria minuuttia kauempaa, musta tuntu kuin hengittäisin muovipussin läpi. Kädet tärisi ja oli hankala suorittaa työjuttuja. Ilmotin ennen kotiin lähtöä etten tulisi viikonloppuna töihin. Maanantaina menin sitt lääkärille, eilen labraan ja tänään taas lääkärille. Mulla on anemia ja veren hyytymistekijät on minimissä. Pelkkä ruokavalio ei aiheuta niin voimakasta anemiaa mikä mulla on. Mulla on siis veren hukasta johtuva vuotoanemia jota aiheuttaa suurilta osin mun menkat. Parina viime vuonna menkat on vaan voimistunu ja wc-pöntölläkin istuessa mä vaan valun.

Ne on siis todella runsaat (ja kivuliaat!!). Tilanne on siis se, ett mun keho ei palaudu kuukautisista. Ja kova treenaaminen vaatis vielä tavallista enemmän rautaa jotta elimistö saa tarpeeksi happea ja jaksaa kuljettaa verta. Kaikista paras siis olisi se ettei mulla olis menkkoja. Mutt ensin kokeillaan yhtä lääkitystä menkkojen ajaksi joka estää verenvuotoa. Kuulostaa mielenkiintoselta... Ja tietenkin rautakuuri alkoi. Lääkäri mietti ett olisko laittanut mut sairaalaan veritankkaukseen, mutt päästi kuitenkin kotiin. Mä tuun kamppailemaan anemian kanssa niin kauan kuin mulla tulee menkat ja joudun todella tarkasti huolehtimaan kaikki vitamiinit ja hivenaineet kohilleen.

Tässä mä nyt sitt istun ja ootan kehon toipumista. Alan olla jo aika tympääntyny näihin kaikkiin juttuihin, siihen ett henkinen ja fyysinen terveys pettää vuorotellen. Voisko joskus olla niin ett asiat menis hyvin?

Houkuttais niin kovasti se ettei olis menkkoja niin ei tarvis tuntea veren valuvan reisien välissä..se kun on aika...muistoja eläväksi tuovaa.