En tiiä miten voisin kuvata tätä oloa ja tunnetta muuten kuin toteamalla olevani neuvoton, toivoton, väsynyt. Loputtoman väsynyt.
Yksinäisyys. Sitä mä tunnen. Mun sydän on täynnä tuota jääkylmää tummansinistä yksinäisyyttä. Viime päivien aikana oon saanu taas huomata missä on mun paikkani ja mihin en kuulu. Ja vaikka luulin olevani asian suhteen jo vahvoilla niin sain huomata olleeni väärässä, helveti pahasti. Se ettei kuulu mihinkään kaivaa sielua kaikista syvimmältä ja sanat siitä kuinka kaikki mun ympärillä olevat ihmiset on vääriä loukkaa pahasti. Mihin siis luottaa, kehen turvata kun ihmiset muistuttaa etteivät halua olla mun vierellä, mun elämässä? Eikö ne muista etten mä selviä yksin..?
Mitä mä teen?!
Millon tää loppuu?
Millon kaikki on ohi?
Vaikeita kysymyksiä. Niitä iteki pohin.
VastaaPoistaHalaus! <3
<3
PoistaVaikka me ei olla ny nähty livenä pitkähän aikahan, mä olen silti erelleen tässä, sun vierelläs!!!
VastaaPoistaOlet erelleen mulle Tärkeä ja Rakas!!!
VoimmmmmmaHalaus <3 !!!
"muka vastauksia" kysymyksihin...joihin ei oikiasti oo vastauksia:
#1 Olet ja hengität minuutti kerralla eteenpäin
#2 Kaikkihan loppuu aikanaan...valitettavasti/onneksi(?) emme tierä koska!?!!
#3 Kaikki on ohi, ku kaikki loppuu...Mut toisaalta jos ei lopu..ni sit voi olla, että osa vaan menöö ohi ja osan kanssa osaa /(on pakko) jaksaa elää maailman tappihin asti!?!!
Voimmmmmmmmia sulle/mulle/teille/meille <3 !!!
-kaima-
Usein sitä vaan toivoo ja odottaa sitä ett kaikki olis ohi, viimeinkin loppu eikä tarvis enää yrittää.
PoistaNiin kovin tuttuja fiiliksiä itsellenikin...Jaksamisia <3
VastaaPoistaKiitos <3 ollaan yksinäisiä yhessä.
Poista