Treeniä mielelle ja keholle.

Pakko kirjotella kuulumisia taas välillä. Blogin avaaminen on käyny mielessä päivittäin, mutt jostain syystä mä oon alkanu vähän "jännittään" tänne kirjottaminen ja joskus oon jääny miettimään mitä ja kuinka paljon mä haluan kertoa...ja sitt oon jättäny kirjottamatta. En osaa sanoa mitä mä pelkään tai mikä mut saa mietteliääksi asian suhteen, se vaan on niin. Yritetääs kuitenki...

Teatteriharjotuksista on tullu mulle yks tosi tärkee henkireikä. Se on mielettömän turvallinen olo kun pääsee hetkeksi pois tästä todellisuudesta ja koko se teatteriporukka on yhtä outoa kuin mä joten sovin sinne ku nyrkki silmään. :) Siellä mä voin olla rauhassa ja vapaasti oma itteni, vaikka toisaalta taas oonki joku muu. Viime tiistaina sain tietää roolini tulevassa esityksessä joka tulee nähtäville keväällä. Sanoisinko, ett rooli osu ja uppos enkä malta odottaa ett pääsen kunnolla työstään hahmoa!

Oon kuluttanu paljon aikaa myös salilla sillä oon taaskunnolla muistanu mitä helkutinmoinen treenaaminen tekee mun mielelle; jumalallisen hyvää. Salilla jossa käyn on mahollista käyä samaan hintaan kaikissa ryhmäliikuntatunneilla ja oon kokeillu paria uutta juttua aina kun aikataulu sopii mulle. Huomenna menen kokeileen bodypumppia. Pienellä jännityksellä ootan mitä kroppa siitä sanoo :) 

Ja terapia...sielläkin on tullu käytyä. Tapaamiset on tosi rankkoja ja ollaan käyty yhä enemmän vuoropuheluita mun osien välillä ja kamppailen niiden kanssa myös kotona. Musta tuntuu, ett mitä pidemmälle terapia etenee, niin sitä voimakkaammin tietyt osaset laittaa vastaan eivätkä todellakaan halua tulla autetuksi. Tasapainoilu siis yhä jatkuu ja silmän räpäyksessä persoonan osa vaihtuu pienestä lapsesta vittuilevaan murkkuikäiseen. 

Tällasta pientä tällä kertaa. Mukava kun kävit lukemassa <3