Lomalla takaumissa.

Tämä viikko on ollu syysloma ja oltiin pojan ja Beijben kans mökkeilemässä erittäin vanhanaikaisissa tunnelmissa. Edellisenä iltana reissuun lähtöä mä repesin ihan kunnolla. Mä olin kamala ja mulla oli järkyttävän paha olla! Mun keinot oli loppu ja sanoin hirveitä asioita, olin umpikujassa. Painelin ulos sininen pitkä huivi kaulassa jonka oon ristiny hirttohuiviksi koska se on tarpeeksi pitkä ja kestävä. Ja kai mulla on se kaulassa aina sillon ku en voi kovin hyvin...ja mä inhoon sinistä väriä!! Noh, mä päätin etten menis enää takas ja istuin jo eräässä paikassa puuhun nojaten ja huivi tiukasti kaulan ympäri... suljin puhelimenkin...

Mutt tässä mä oon. En tiiä miten ja miks, mutt oonpahan kuitenkin. Tänään kotiuduttiin mökiltä ja vaikka nautin siitä kun pääsi hetkeksi muualle, niin kaikki ei kuitenkaan menny ihan hyvin. Olin nähny mökistä ja ympäristöstä kuvia, joten mikään ei siinä mua yllättäny. Kaikkialla oli mun mielestä tosi kaunista ja vanhojen sukupolvien elämänjälki näkyi mahtavasti. Talo ja pihapiiri oli täynnä tarinoita menneistä ajoista. Mutta... vähän väliä mieliin tuli erittäin elävästi muistoja huonoilta ajoilta. Olin täysin vieraassa talossa, lattialaudat narahteli askeleiden alla ja talon ympärillä oli lähestulkoon pelkkää peltoa... Etenkin ensimmäinen yö meni peläten enkä nukkunu juuri ollenkaan. Olin varuillani koko ajan ja odotin millon tulee käsky juosta peltoon tai millon pellon toiselta puolelta auton valot alkaa läheneen ja mut haettais pois... Takaumat "myyntiajoilta" vaihteli kilpaa... yritin kaikesta huolimatta pysyä hetkessä kiinni ja uskotella aamun muuttavan kaiken paremmaksi. Se oli raskasta... En voinu kertoo Beijbelle miks en saanu nukuttua tai mitä pelkäsin. Helvetin häpeä kun se tukkii mun suun!!

Reissu on nyt takana ja postauksessa näkyvät kuvat on mökin ympäristöstä. Mun oli ensin tarkotus kirjottaa paikanpäältä, mutt en saanu tehtyä sitä.

Huominen olis vielä vapaata ja tiistaina taas terapia sekä töihin yövuoroon. Äääh...